IhanHukassa

Palataan ensin takaisin kevääseen. Huhtikuun alussa juoksin Milanon maratonilla 3:29, koko talven harjoittelu oli tähdännyt katumaratonilla 3:30 alitukseen. Milanon jälkeen kävin vielä yrittämässä puolikkaan ennätystä 14.5, joka hyytyi takareisivammaan kilometri ennen maalia. Jalka kuntoutui kuitenkin Karhunkierrokselle sen verran, että päätin kokeilla, onko KK perusmatka läpäistävissä pelkästään sauvakävellen aikarajan puitteissa. Tätä olin jo pyöritellyt mielessäni ensimmäisestä Karhunkierroksesta 2015 lähtien.  Ennen KK:ta ehdin hätäisesti sauvakävellä viimeisen reilun viikon aikana 40km, joten aika kylmiltään tuli lähdettyä kävelemään 170km. Menomatka Hautajärvelle meni hyvin, mutta paluumatka oli loppua kohden todella hidasta, maaliin kuitenkin ajassa 35h. Palautuminen Karhunkierrokselta kesti todella kauan, vasta kahdeksan viikon päästä reidet alkoivat tuntua normaaleilta. Sauvakävely ei siis tarkoita sitä, että perusmatkalta palautuu nopeammin. Lähtökohdat Vaaroille eivät olleet

 

Tor Des Geants on epäilemättä yksi maailman kovimmista polkukisoista. Terävimmälle kärjelle se saattaa olla polkujuoksua, suurimmalle osalle kilpailijoista on kuitenkin kyseessä selviytymiskisa. Selviytyä matkasta annettujen aikarajojen sisällä ja säätää oma nukkuminen siten, että säilyy jotenkin tolpillaan. Reitin pituus on lähes 350km ja nousua/laskua on 31km. Tosin kukaan ei taida tarkalleen tietää pituutta tai nousun määrää, mutta ainakin oma Garmin mittasi lukuja, jotka viittaavat siihen, että tuo tänä vuonna ilmoitettu on lähellä totuutta. Matka on jaettu 7 etappiin, joiden välissä on aina life base eli isompi huolto, jonne kilpailijan varustekassi kuljetetaan, siihen voi pakata vaihtokengät tai tarpeelliseksi katsomaansa muuta varustetta, jota voi vaihtaa päälle kelin muuttuessa. Pakollisten varusteiden lista on lyhyt: - muki - matkapuhelin - henkilöllisyystodistus ja vakuutustodistus - 2 kpl avaruuslakanoita - ruokaa - vettä (vähintään 1,5L) - 2 toimivaa otsalampp

Viime vuosi oli mennyt koronan merkeissä; Sairastin koronan ja jälkitautina vielä keuhkokuumeen huhtikuussa, joten viime kesän kunto ei paras mahdollinen juoksemisen kannalta. Sen verran sain harjoiteltua, että Virossa elokuussa pääsin osallistumaan Rogaining 24h EM-kisoihin, joista toki saavutimme 55v-sarjassa 5. sijan. Matkaa kertyi vajaat sata kilsaa pääosin kävellen. Alkutalvesta keuhkot alkoivat oireilemaan uudelleen ja kävin jälkitarkastuksessa. Sain silloin joulukuussa kortisonia sisältävän astmapiipun, joita hengittelin pari kolme kuukautta. Se auttoi ja jatkuva liman nousu helpotti talven hiihtolenkeillä. Muutenhan talvi oli erinomainen hiihdon kannalta, sillä hiihdin 3000km. Jotta kesällekin tulisi jotain juoksutavoitetta, päätin jossain kohtaa osallistua NUTS:in 164km juoksuun Hetasta Äkäslompoloon. Lenkkeilyn aloitin tosi myöhään Kilpisjärjeltä palaamisen jälkeen huhtikuussa ja senkin jälkeen kävin vielä muutamia kertoja Oittaalla hiihtämässä. Kaikki toukokuun lenkit ol

Kolmas Karhunkierroksen perusmatkan startti, ei juuri jännittänyt, mutta oli vihdoin mukava päästä matkaan. Aikaisemmilla kerroilla 2015 ja 2019 aikaa meni 33:58 ja 30:12, tällä kertaa tavoite oli mennä alle 30h. Kevään harjoittelu oli sujunut hyvin, pientä telakkaa tammi- ja helmikuussa, mutta sen jälkeen kilometrejä oli kertynyt mukavasti, tosin lähinnä Helsingin katuja keräillessä #everysinglestreet haasteen merkeissä. Toukokuussa kuitenkin jonkun verran jättäriä ja polkujuoksua, joten ihan kylmiltään ei poluille lähdetty. Alkuun Konttaiselle rauhallisesti kuten pitikin, myöhemminkin ehtii kiirehtiä, jos voimia on vielä jäljellä. Uudet sorapätkät olivat tuttuja viime vuoden omatoimimatkalta, joka päättyi kaatumiseen vähän ennen Oulankaa. Eli helppoa baanaa, Basecamppiin ajassa 3:34, minuutti edellä 2019 väliaikaa. Pullot täyteen ja vähän energiaa mussutettavaksi.  Matkalla Oulankaan ei ihmeitä tapahtunut, hyvillä pätkillä juoksua, huonompiin pätkiin kävelyä. Ennen Oulankajoen neulas

Joku Vaaroissa kiehtoo, ennen kisaa on kauhea into päästä matkaan, vaikka hyvin tietää, että jossain vaiheessa kiroaa taas reitin alimpaan helvettiin.  Pielinen torstai-iltana Vaaroilla kuudes kerta, aikaisemmin 1x42, 2x86 ja 2x130. Pisintä matkaa ei ole innostanut mennä peräkkäisinä vuosina, enkä aio olla viivalla ensi vuonna. Aikaisemmilla kerroilla aikaa on mennyt 25:45 (2016) ja 27:30 (2018), 2016 reitti ei ollut täysin vertailukelpoinen, Mäkrä kivuttiin silloin kierroksen lopussa ja käytiin hotellilla kääntymässä ennen kuin laskeuduttiin koko matka alas Satamaan, eli vähän enemmän nousua ja myöhemmin reitillä. Tavoitteet tälle vuodelle oli kuitenkin selvät, H55 sarjan voitto ja alle 26h aika, H55 sarjassa oli peräti neljä miestä viivalla, aikaisemmilta vuosilta on vain yksi hyväksytty suoritus, Pertti Syrjälä 24:59 2019, ei huono. Melkein kaikki Samban gorillat Kuva: Kaisu Suopanki Kahdella aikaisemmalla kerralla oli alussa vähän turhan kovat sykkeet, varsinkin 2018 painettiin alu