IhanHukassa

No Limit, multisport 7.6.2014 teksti; Antti Kuvat; Multisport.fi - Jouni Junkkaala  No Limit kisattiin Antin ja Markuksen voimin. Allekirjoittaneen kroppa alkaa pikkuhiljaa toipua talven sairastelukierteestä ja kisaan valmistautuminen on onnistunut kohtuullisen hyvin, on tulospetraus edelliseen kisaan verrattuna tavoitteena ja ehjä suoritus ilman isoja pummeja.  Tästä se lähtee Kisa paikka oli viihtyisä Tervalammen kyläkoulu Vihdissä ja hyvät oli puitteet, kun saavuttiin ajoissa paikalle aamutuimaan. Sää helli osallistujia ja oli mitä mainioin +22 ja aurinkoa. Itseäni mietitytti juomapuolen riittävyys, kun reppuun mahtuu 1.5 l nestettä. Sillä ei tulla pelkästään pärjäämään, kun pyörään ei helposti saa pullotelinettä kiinni, joten repun etutaskuun vielä 0.5 l lisää. Kisaan tuli jälkikäteen lisälajina rullaluistelu ja se teetti hieman järjestelyjä, Markus lähti kauppaan tuhlaamaan satasia ja sai sieltä rahoille vastinetta, komeat isopyöräiset luistimet! Minä taas ajatt

Lähtökohdat tämänvuotisiin kisoihin eivät olleet parhaat mahdolliset, vasen pohkeeni kramppasi todella pahasti torstain ja perjantain välisenä yönä Jukola-joukkueen yöharjoituksessa. Perjantaina aamulla jalalla pystyi hädin tuskin kävelemään, joten tuntui todella typerältä edes lähteä kisoihin. Joku voisi tietysti kysyä, että mitä järkeä on käydä yöharjoituksessa kisoja edeltävänä päivänä. Ei yhtään mitään, mutta eihän 24h Rogainingiakaan voi selittää järjellä, joten en siis yritä tämänkään osalta. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja olimme ujuttautuneet vihollisleiriin eli 9-hengen autoon Tyykikylän Bluesin ja Liekkitiimin kanssa. Suunnitelma Viikkarilla 11:00 Tallinnaan, sieltä autolla "3,5h" Vöruun, josta olisi aamulla tunnin ajomatkan kilpailukeskukseen. Siirryimme saman tien laivan buffaan ja tankkasimme tukevan setin. Tempaisin ruuan ohella tukevan annoksen punaviiniä, ensisijaisesti vitutukseen, mutta sivutuloksena oli myös selkeä lihasten rentoutuminen. Laivalta

Kun Bodom Trailin kilpailu viime vuonna julkistettiin, en ollut yhtään innostunut osallistumaan. Ajatus maastossa juostavasta puolikkaasta, joka kuitenkin vedetään aika lailla täysillä, tuntui lähinnä vastenmieliseltä. Kummasti vaan alkoi kisaviikolla mieli muuttua ja perustelin asian jotenkin itselleni, että eihän sinne tarvitse lähteä täysillä vetämään. Kisakuntoa ei mitenkään edesauttanut puolitoista viikkoa aikaisemmin juostu Leidenin maraton eikä edellisenä lauantaina 28 asteen helteessä juostu Montrail viiskymppinen. Kisaa edeltävänä iltana sain kuitenkin hankittua peruutuspaikan, tankkauskin oli jo tässä vaiheessa suoritettu pizzan ja punkun merkeissä. Erinomainen lähtökohta onnistuneelle suoritukselle. Pelipaikalle saavuttiin Antin kanssa joskus kahdeksan jälkeen ja vältettiin suurimmat ruuhkat kisamateriaalin noudossa. Loppuaika ennen lähtöä kulutettiin tuttujen kanssa jutellen sekä ihmetellen miksi Pirttimäen kahvilan ovet pysyvät suljettuna. Kahvia teki mieli, mutta sa