Endurance 24h 27-28.2.2016
E24 on ollut jo pitkään haaveena, mutta homma ei ole oikein mennyt putkeen. Ilmoittautuminen kisaan oli alun perin vuodelta 2014, silloin olin säären takia telakalla ja 2015 kisa jäi väliin olkapääleikkauksen takia. Tämän vuoden kisaan toivat sitten lisämaustetta vasemman polven kierukan repeämä ja kisaviikon flunssaoireet. Perjantaina oli vielä melko epämääräinen olo, mutta kun lauantaina aamulla olo oli ok, pääsin vihdoin lähtöviivalle.
Tosin sen lähdönkin onnistuin vielä sössimään, vähän ennen starttia tajusin, että chippi on huollossa takasuoralla. Setäni Ilkka (a.k.a Lanttu) oli vielä huomauttanut chipistä aikaisemmin, mutta niin vain jäi kiinnittämättä. Kauhea ryntäys huoltoon, eikä se chippi edes löytynyt heti, tai siltä se ainakin tuntui, olisko mennyt peräti 5 sekuntia sen etsimiseen. Mutta minuutti ylimääräistä tuohon tuli, kun lähtölaukaus pamahti ollessani vielä huoltosuoralla.
Nuotit kisaan olivat:
- ei alle 2:30 kierroksia
- pysy sisäradalla
- pysy koko aika liikkeellä
- älä ylensyö
Näiden osalta meni täysin nappiin, nopein kierros oli 2:30 ja hitain 4:51, joka käytännössä tarkoitti kävelykierrosta aivan kisan lopussa. Jonkun verran joutui kaarteissa ohittelemaan, mutta kovin monta kertaa en joutunut käväisemään kakkosradalla.
Energiana oli geelejä ja karkkeja, juotavat järjestäjän pöydästä. Alkuun tätini Maija (sukukokous siis) haki juotavaa pulloon, mutta hiilihappojuomat oli helpompi juoda järjestäjien mukeista, joten lopetin oman pullon käytön.
Vähän oli tankkaukset menneet överiksi, kun 2h kohdalla olin käynyt jo kolme kertaa kusella. 3h kohdalla tuli ensimmäiset ongelmat, kun vatsa oli todella turvoksissa. Tilanne onneksi ratkesi, kun neljännen vessakäynnin kohdalla lähti ilmat pihalle.
Seuraavat vatsaongelmat ilmestyivät neljän tunnin kohdalla, kun alkoi olla tarvetta isommalle vessakäynnille. Puolisen tuntia meni kyttäillessä, mutta kun tilanne vihdoin iski päälle täydellä voimalla, ei jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, paniikki meinasi iskeä, kun ensimmäinen vessa oli varattuna. Tämän jälkeen ei sitten vatsan kanssa mitään ongelmia ollutkaan.
Illan ehdoton piristys oli Ylästön lenkkikerhon pitkä vierailu Areenalla. Älämölö oli kova ja muut kilpailijatkin totesivat, että sulla on aika paljon (äänekkäitä) kannustajia. Kiitokset Juupelle pienestä viskisiivusta, pikkukivut hävisivät hetkeksi. Kuvassa Ylästön pöytä vierailun jäljiltä.
Ylästön porukasta Ossi ja Snakster tulivat vähän myöhemmin paikalle, mutta kun he olivat lähteneet siirryttiin taas harmaan harmaan mössön pariin, jossa kierrokset seurasivat toisiaan ja tunnit kuluivat.
Jossain vaiheessa Maija tarjosi leipää, pyörittelin leivänpalaa kierroksen suussa, mutta en saanut nieltyä. Väliin olivat jääneet myös järjestäjien pastat iltaseitsemältä.
Toinen ja kolmas 6h menivät edelleen mukavasti suunnitelman (taulukko lopussa) mukaan ja toinen blokki jopa selkeästi nopeammin. En siitä jaksanut sen enempää stressata, kun taulukko oli kuitenkin laadittu muiden suoritusten perusteella ilman mitään omaa kokemusta 24h kisan vauhtijaosta.
Tavoitteen jakaminen 6h blokkeihin toi henkisesti helpotusta hommaan, koska aina jakson vaihtuessa sai lisätä kävelyn osuutta etenemiseen. Ekan 6h aikana kävelin aina pätkän, ensin 4 kierroksen ja sitten 3 kierroksen jälkeen. Jossain vaiheessa siirryin kävelemään jokaisella kierroksella ja pikku hiljaa pidensin kierroksella käveltyä matkaa. Missä tämä tapahtui tarkalleen, en muista.
Yöpasta klo 01 ja aamupuurot menivät ohi, pelkkä ajatus etoi, onneksi karkit ja geelit upposivat. Karkit vetelin enimmäkseen järjestäjien pöydästä ja geelit omasta huollosta.
Joskus neljän aikaan alkoi väsyttää ihan helvetisti, rogakisoissa on tottunut siihen, että väsymys kestää puolisen tuntia ja menee ohi, tämä oli sitkeämpää sorttia. Parin tunnin jälkeen otin kofeiinitabletin ja se paransi tilannetta jonkun verran. Toinen ongelma oli silmien kuivuminen, mulla oli piilarit päässä ja maisema oli täyttä utua, ei se juoksemista haitannut, mutta tulostaulusta ei millään meinannut saada selvää. Parin tunnin kuluttua onneksi sekin ongelma hävisi itsekseen.
Joskus aamulla pyysin Petexiä laskemaan, mimmosia kierrosaikoja tarvitaan 168,8km tavoitteeseen. Ensin luvattiin 4:22 kierroksia ja ajattelin, että tää homma on plakkarissa. Vähän myöhemmin tuli tarkennus 4:12, joka ei varsinaisesti ilahduttanut. Tässä vaiheessa kierrosajat pyörivät kuitenkin reilusti alle nelosessa, joten tilanne oli hallinnassa.
Ruokahalu kasvoi tälläkin kertaa syödessä, joten päätin muuttaa tavoitteen 170 kilsaan, siinä vaiheessa kun siihen riitti 4:30 kierrokset tiesin saavuttavani senkin.
Viimeiset parikymmentä kierrosta menivät pelkästään kävellen, en enää siis juossut sitä yhtä kaarrettakaan, joka oli lopussa se ”juostava” matka per kierros. Eikä sitäkään oikein voi kutsua juoksuksi, hyvä kun pysyi nopeimpien kävelijöiden vauhdissa. Sen verran sain vielä loppukiriä, että viimeinen kierros meni juosten aikaan 3:14.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin siinä 170km kohdalla tuli melko herkkä hetki, kun tavoite oli saavutettu, onneksi olin takakaarteessa eikä kukaan ollut todistamassa.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, tulokseen olen todella tyytyväinen, syksyn 7 viikon tauon jälkeen lähdettiin aika pohjilta ja määrät ovat polviongelmien kanssa jääneet haluttua pienemmiksi.
Jos tästä jotain jäi käteen niin arvostus niitä kohtaan, jotka pääsevät haamurajan 200km yli. Se ei kilometrivauhtina vaikuta kovin ihmeelliseltä, mutta kannattaa käydä kokeilemassa, jos vaikuttaa helpolta. Näitä kärkipään menijöitä ei sitten enää pysty järjellä selittämään.
Loppuun vielä kiitokset kaikille tutuille, joita kävi Areenalla todella paljon Ja kiitokset luonnollisesti myös järjestäjille, en löydä mitään moitittavaa vaikka kuinka yritän.
 |
| Sukuvika? |
Tosin sen lähdönkin onnistuin vielä sössimään, vähän ennen starttia tajusin, että chippi on huollossa takasuoralla. Setäni Ilkka (a.k.a Lanttu) oli vielä huomauttanut chipistä aikaisemmin, mutta niin vain jäi kiinnittämättä. Kauhea ryntäys huoltoon, eikä se chippi edes löytynyt heti, tai siltä se ainakin tuntui, olisko mennyt peräti 5 sekuntia sen etsimiseen. Mutta minuutti ylimääräistä tuohon tuli, kun lähtölaukaus pamahti ollessani vielä huoltosuoralla.
 |
| Lähtö. Melko vähän osallistujia tänä vuonna? Kuva: Petteri Jokela |
- ei alle 2:30 kierroksia
- pysy sisäradalla
- pysy koko aika liikkeellä
- älä ylensyö
Näiden osalta meni täysin nappiin, nopein kierros oli 2:30 ja hitain 4:51, joka käytännössä tarkoitti kävelykierrosta aivan kisan lopussa. Jonkun verran joutui kaarteissa ohittelemaan, mutta kovin monta kertaa en joutunut käväisemään kakkosradalla.
Energiana oli geelejä ja karkkeja, juotavat järjestäjän pöydästä. Alkuun tätini Maija (sukukokous siis) haki juotavaa pulloon, mutta hiilihappojuomat oli helpompi juoda järjestäjien mukeista, joten lopetin oman pullon käytön.
Vähän oli tankkaukset menneet överiksi, kun 2h kohdalla olin käynyt jo kolme kertaa kusella. 3h kohdalla tuli ensimmäiset ongelmat, kun vatsa oli todella turvoksissa. Tilanne onneksi ratkesi, kun neljännen vessakäynnin kohdalla lähti ilmat pihalle.
Seuraavat vatsaongelmat ilmestyivät neljän tunnin kohdalla, kun alkoi olla tarvetta isommalle vessakäynnille. Puolisen tuntia meni kyttäillessä, mutta kun tilanne vihdoin iski päälle täydellä voimalla, ei jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, paniikki meinasi iskeä, kun ensimmäinen vessa oli varattuna. Tämän jälkeen ei sitten vatsan kanssa mitään ongelmia ollutkaan.
Illan ehdoton piristys oli Ylästön lenkkikerhon pitkä vierailu Areenalla. Älämölö oli kova ja muut kilpailijatkin totesivat, että sulla on aika paljon (äänekkäitä) kannustajia. Kiitokset Juupelle pienestä viskisiivusta, pikkukivut hävisivät hetkeksi. Kuvassa Ylästön pöytä vierailun jäljiltä.
 |
| Oluet olivat kuulemma loppuneet ja piti siirtyä lonkeroon. Kuva: Petteri Jokela |
Jossain vaiheessa Maija tarjosi leipää, pyörittelin leivänpalaa kierroksen suussa, mutta en saanut nieltyä. Väliin olivat jääneet myös järjestäjien pastat iltaseitsemältä.
Toinen ja kolmas 6h menivät edelleen mukavasti suunnitelman (taulukko lopussa) mukaan ja toinen blokki jopa selkeästi nopeammin. En siitä jaksanut sen enempää stressata, kun taulukko oli kuitenkin laadittu muiden suoritusten perusteella ilman mitään omaa kokemusta 24h kisan vauhtijaosta.
Tavoitteen jakaminen 6h blokkeihin toi henkisesti helpotusta hommaan, koska aina jakson vaihtuessa sai lisätä kävelyn osuutta etenemiseen. Ekan 6h aikana kävelin aina pätkän, ensin 4 kierroksen ja sitten 3 kierroksen jälkeen. Jossain vaiheessa siirryin kävelemään jokaisella kierroksella ja pikku hiljaa pidensin kierroksella käveltyä matkaa. Missä tämä tapahtui tarkalleen, en muista.
Yöpasta klo 01 ja aamupuurot menivät ohi, pelkkä ajatus etoi, onneksi karkit ja geelit upposivat. Karkit vetelin enimmäkseen järjestäjien pöydästä ja geelit omasta huollosta.
Joskus neljän aikaan alkoi väsyttää ihan helvetisti, rogakisoissa on tottunut siihen, että väsymys kestää puolisen tuntia ja menee ohi, tämä oli sitkeämpää sorttia. Parin tunnin jälkeen otin kofeiinitabletin ja se paransi tilannetta jonkun verran. Toinen ongelma oli silmien kuivuminen, mulla oli piilarit päässä ja maisema oli täyttä utua, ei se juoksemista haitannut, mutta tulostaulusta ei millään meinannut saada selvää. Parin tunnin kuluttua onneksi sekin ongelma hävisi itsekseen.
Joskus aamulla pyysin Petexiä laskemaan, mimmosia kierrosaikoja tarvitaan 168,8km tavoitteeseen. Ensin luvattiin 4:22 kierroksia ja ajattelin, että tää homma on plakkarissa. Vähän myöhemmin tuli tarkennus 4:12, joka ei varsinaisesti ilahduttanut. Tässä vaiheessa kierrosajat pyörivät kuitenkin reilusti alle nelosessa, joten tilanne oli hallinnassa.
Ruokahalu kasvoi tälläkin kertaa syödessä, joten päätin muuttaa tavoitteen 170 kilsaan, siinä vaiheessa kun siihen riitti 4:30 kierrokset tiesin saavuttavani senkin.
Viimeiset parikymmentä kierrosta menivät pelkästään kävellen, en enää siis juossut sitä yhtä kaarrettakaan, joka oli lopussa se ”juostava” matka per kierros. Eikä sitäkään oikein voi kutsua juoksuksi, hyvä kun pysyi nopeimpien kävelijöiden vauhdissa. Sen verran sain vielä loppukiriä, että viimeinen kierros meni juosten aikaan 3:14.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin siinä 170km kohdalla tuli melko herkkä hetki, kun tavoite oli saavutettu, onneksi olin takakaarteessa eikä kukaan ollut todistamassa.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, tulokseen olen todella tyytyväinen, syksyn 7 viikon tauon jälkeen lähdettiin aika pohjilta ja määrät ovat polviongelmien kanssa jääneet haluttua pienemmiksi.
Jos tästä jotain jäi käteen niin arvostus niitä kohtaan, jotka pääsevät haamurajan 200km yli. Se ei kilometrivauhtina vaikuta kovin ihmeelliseltä, mutta kannattaa käydä kokeilemassa, jos vaikuttaa helpolta. Näitä kärkipään menijöitä ei sitten enää pysty järjellä selittämään.
Loppuun vielä kiitokset kaikille tutuille, joita kävi Areenalla todella paljon Ja kiitokset luonnollisesti myös järjestäjille, en löydä mitään moitittavaa vaikka kuinka yritän.
 |
| Väsynyt, mutta onnellinen. |
 |
| Suunnitelma vs. toteuma |
Kova suoritus !
VastaaPoistaOnnitelut