Pirkan hölkkä 6.10. – Tästä ei voi kun parantaa..

Tiimin päätapahtuma lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna taisi olla Vaarojen maraton. Minä päätin kuitenkin jättää sen tänä vuonna väliin, olinhan juuri lomaillut viikon Alpeilla Sveitsissä, joka tunnetusti ei ole mikään erityisen halpa maa.. Syyskuussa kun kyseinen viikonloppu oli edelleen vapaa, alkoi Pirkan hölkkä houkutella. Kyydit, kulkemiset sun muut järjestyivät niin helposti, että päätin ilmoittautua mukaan. Minulle kyseessä oli ensimmäinen Pirkan hölkkä ever.

Pirkan hölkkä juostiin sunnuntaina 6.10. Valkeakoskelta Tampereelle. Reitti 33km kulkee pääasiassa pitkin hiekka- ja ulkoiluteitä, välissä on jonkin verran myös polkua ja muutama kilometri asfalttia. Reitti oli merkattu joten eksymään ei päässyt. Kunto olikin sitten IhanHukassa..

Hölkkä starttasi sunnutaiaamuna 9.05 Valkeakoskelta Tehtaan kentältä. Ensimmäiset kolme kilometriä juostiin asfalttia, kunnes päästiin hiekkatielle ja vähitellen myös ulkoilureitille. Alku sujui ”kohtuullisesti”, yritin aloittaa rauhallisesti ja vauhti sitä olikin, mutta jo tässä vaiheessa ihmettelin kun syke nousi kovin helposti.

Ensimmäinen tunti meni ihan ok ja juoksu tuntui kohtuullisen hyvältä. Tässä kohtaa olin ehkä vähän reippaan kolmen tunnin vauhdissa. Olin laittanut sykemittarin päälle ja vilkuilin sitä vähän huolestuneena: se väitti että syke huiteli vk2:lla. Kävelin kokeeksi välillä mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Pienessä ylämäkinyppylässä syke nousi kävelyvauhtia anakynnykselle. What..? Viimeksi näin on käynyt Uudessa-Seelannissa, missä juoksin maastopuolimaratonin jetlagissa.

Ensimmäiset 15km olivat pääasiassa leveää hiekkatietä tai ulkoilureittiä. Niiltä main alkoi hieman pidempi polkuosuus. Polulla meno tuntui hetken taas ihan kohtuulliselta, mutta parin tunnin kohdalla aloin olla jo aika kypsä. Syke hakkasi vaikka vauhti oli samaa luokkaa kun yleensä juoksen pk1:llä. Sanomattakin siis selvää että loppu oli aikamoista taistelua. Yritin keskittyä etenemiseen ja vältellä kilometrikylttien tuijottelua. Niitä ilmestyi kuitenkin eteen tuskallisen harvoin..

25km:n jälkeen meno oli hölkän ja ajoittaisen kävelyn vaihtelua. Kivana pikku lisänä jalkaterän lihakset ilmoittelivat haluavansa krampata minä hetkenä hyvänsä, etenkin alamäessä. Sisulla vaan eteenpäin. Sanomattakin selvää, että ohi lappasi porukkaa jatkuvalla syötöllä..

Viimeinen huoltopiste oli noin 3,8km maalista. En saanut enää oikein juomaa alas. Huono olo, oksettikin vähän ja silmissä sumeni hetkeksi. Taisin olla aika valkoinen, tai ainakin juomankaatajat katselivat vähän kummallisen näköisinä. Mutta ei muuta kun vähän suolakurkkua mukaan ja menoksi.

Töpöttelin menemään säälittävää juoksuvauhtiani. Sain pidettyä etenemisen juoksuntapaisessa lähes koko lopun. Loppuaika taisi olla jotakin 3.49. Vauhti siis ”hieman” hidastui loppua kohti.. Garminin mukaan etenin 32,99km ja nousua kertyi 501m.

En tiedä mikä oli syynä sykkeiden karkaamiseen. Havaintojeni perusteella se oli koko matkan 20-30 lyöntiä korkeampi kun yleensä vastaavassa vauhdissa, eikä suostunut laskemaan edes kävellessä. Flunssa oli kärsitty jo reilusti ennen tapahtumaa, joten siitäkään ei voinut olla kyse. Aamulla tuntui hyvältä eikä odotettavissa ollut suuria ongelmia, jos vaan jalkaongelmat pysyvät poissa. No, näin tällä kertaa. Tästä ei onneksi voi kuin parantaa.. :)

Itse tapahtuma oli ihan mukava. Reitti oli ihan ok, mutta minun makuuni vähän tylsä ja sisälsi liian vähän polkujuoksua. Toki, tuo tylsyys saattoi johtua ihan vaan siitä, että eteneminen oli tällä kertaa vähän tuskaa :)