Retki-Rogaining 10.-11.8.2013

Lähtökohdat Retki-Rogainingiin eivät olleet aivan kohdallaan. Paluumatkalla Skotlannin rastiviikolta iski flunssa päälle ja alkuviikon olin vaaka-asennossa. Vielä perjantainakin olo oli hutera, mutta lauantaiaamuna tuntui onneksi suhteellisen hyvältä. Sen verran kisajännitystä oli kuitenkin ilmassa, että yöunet jäivät kolmeen tuntiin. Juha varmaan tapansa mukaan nukkui täydet yöunet.

Lähdettiin seitsemältä Helsingistä ja pahimmat pummit tehtiin toivottavasti jo matkalla Sappeelle. Niitä näitä jutellessa vedettiin viimeinen risteys 6km pitkäksi, havahduttiin siihen että navigaattori etsiskeli uutta reittiä. Käytiin siis hakemassa vauhtia Luopioisten keskustasta, siinä vaiheessa ei tiedetty, että näissä maisemissa jolkoteltaisiin muutamaa tuntia myöhemmin.

Kun kartat oli jaettu ja päästiin reittisuunnitteluun, todettiin saman tien, että tehtävä on haasteellisempi kuin edellisenä vuonna Viitapohjassa. Metsätaipaleita oli tiedossa aiempaa enemmän eikä ratamestarin luonnehdinta maastosta luvannut hyvää…

Juha suunnittelee

Lopulta reitti kuitenkin saatiin kasaan, mitaksi arvioitiin 115km. Muutama sana vaihdettiin viereisessä pöydässä olevien Avantin kundien kanssa ja tämän teollisuusvakoilun seurauksena arvioitiin vielä uudestaan oikean ylänurkan skippaamista. Todetiin, että melkein samoilla kilsoilla saadaan nurkasta huomattavasti enemmän pisteitä kuin alkuperäisellä planilla. Kiitos ja anteeksi.

Hirveä kiire tuli taas loppuvaiheessa (minulle), mutta onneksi kamat oli suunnilleen kasassa ja päästiin lähtöalueelle ja melkein saman tien startattiin.

Hyvän näköinen tie etelään lähtee tosta rastilta 61...
Kuva: Tomi Mäkelä

Lähdettiin rastille 47 kuten suurin osa joukkueista, joten pidettiin sen verran kiirettä, että päästiin leimaamaan ilman ruuhkia. Matka jatkui suunnitelmalla 47-50-71, tossut ja sukat kastuivat läpi heti ensimmäisellä suolla ja märkinä ne sitten pysyivätkin loppuun saakka. Huutelin siellä suolla aikani kuluksi, että osaako siellä kärjessä kukaan suunnistaa, näköjään kysymys meni perille: http://rajavillit.blogspot.fi/2013_08_01_archive.html

Juomarastille 12 vievään polun haaraan asti edettiin  Raivojuoksijoiden ja Avantin kanssa suunnilleen samaa tahtia, mutta nipun 40-12-60-80-31 osalta meillä oli eri järjestys, joten tiet erosivat. Ensimmäinen pummi tehtiin tietysti helpolla juomarastilla, katsoin nopeasti kartasta, että rasti on polulla, vaikka se oli lähde polusta hieman sivussa. Siinä sitten jutellessa vedettiin pitkäksi ja tehtiin vielä kunniakierros ennen rastille saapumista.

Haltianselän kierros 86-91-83 ei tarjonnut sen kummempaa dramatiikkaa. Voittaja suotu.fi porhalsi ohi rastilla 59 ja katosi horisonttiin seuraavalla välillä, kovaa oli kyyti. Avantiin törmättiin jälleen Luopioisten keskustassa, kun herrat tulivat posket täynnä pullaa lähikaupasta.

Niitynkulma rastilla 74 oli hieman vaikeasti hahmotettava. Koukattiin rastille itäreunasta, jossa tuli kylvettyä vyötäröä myöten mutaojassa. Rastilta poistuminen tehtiin kuivin jaloin vastakkaiseen suuntaan.

Seuraavaksi vuorossa 54-55-37-25, rastit löytyivät ilman ongelmia. Juomarastia ei haluttu jättää väliin, koska me ei aleta ojasta juomaan, ellei ole pakko. Samalla se tarkoitti rastin 56 skippaamista, koska sinne olisi tullut turhan paljon metsäoikoa. Juomarastilla pidettiin ainakin 10 minuutin huoltotauko.

82 otettiin hiekkakuopan länsipuolelta harjannetta pitkin ja saavuttiin samaan aikaan rastille jälleen Avantin kanssa. Tästä jatkettiin porukalla 57-48, jota myös pummattiin yhdessä ajautumalla etelämpänä olevalle kukkulalle. Jälkeenpäin on helppo huomata, että ojien ylitykset tuli luettua hätäisesti ja kun samassa kohdassa Avanti oli ampiaishyökkäyksen kohteena, niin keskittyminen herpaantui hetkeksi. Avanti varmisti rastille menon kääntöpaikan kautta, me jatkoimme rastille suoraan kohdataksemme jälleen rastipisteessä.

Lopullisesti tiet erkanivat seuraavalle rastille 76 mennessä, jonne koukkasimme kääntöpaikan kautta oikealta. Tämän jälkeen edettiin omassa rauhassa loppuun asti ja nähtiin vain vilaukselta muutamia muita joukkueita. Rastin jälkeen tiellä tuli Pirunvuoren Ponnistuksen Naisenergia vastaan, kuultiin syvästi tunteellinen vuodatus edessä olevan maaston etenemiskelvottomuudesta. Pikkasen ihmeteltiin, koska tähän asti maasto oli ollut suhteellisen hyvää muutamia yksittäisiä rytöjä lukuun ottamatta. No, tommosia ne naiset on, suhtautuu vähän turhan hysteerisesti pikku vastoinkäymisiin, ajateltiin…

95-66 meni ilman suunnistusongelmia. Päkiöissä alkoi olla pientä arkuutta, rakot olivat kehittymässä hyvää vauhtia. Oikea reisi oli oireillut jo pidemmän aikaa, sillä pystyi kyllä juoksemaan tasaisella ja alamäkeen, mutta jos oli vähänkään nousukulmaa, niin jalka oli pettää alta. No, eipä meillä ole kyllä ollut tapana muutenkaan ylämäkiä juosta, joten ei se paljon menoa haitannut.

Seuraavan rastin (75) puolivälissä laitoin lampun, koska karttaa ei enää nähnyt lukea kunnolla ilman valoa. Suunnistus pimeässä sujui ongelmitta, 75-96-61. Rastin 96 länsipuolella alkoi ensimmäisen nyppimään metsään kaadetut harvennukset.

Myllyrastin 61 jälkeen alettiin etsiä karttaan merkittyä tietä kohti rastia 46, kuten muutama muukin joukkue. Ensin yritettiin rastin läheltä lähtenyttä karttaan merkitsemätöntä kärrypolkua, mutta nopeasti todettiin, että ei se tämä voi olla. Palattiin takaisin tielle katsomaan lähtisikö tie sittenkin hevosaitauksen takaa. Juu ei. Kai se sitten oli se kärrypolku, no tuosta sitten suon ja muutaman ojan yli niin sieltä se sitten tulee vastaan. Seuraavaksi törmättiin rinteeseen ja yläpuolella näkyi valoja. Ok, kartalla ollaan. Tuosta vähän eteenpäin niin tie tulee väkisin vastaan. Jaa, mikäs helvetin joki täällä on??? Paikoitellen melkein 10 m leveä, eikä jumaliste ole merkattu karttaan ollenkaan, onhan tää nyt jumalauta aivan uskomatonta!!! Hetken vielä kuljettuamme joen vartta kaivoin suurennuslasin esiin ja aloin tihrustamaan karttaa tarkemmin, sinnehän se saakelin tie päättyy läheiseen järveen. Just just. No, yli oli päästävä ja lähdin hetken emmittyäni kahlaamaan joen yli, mutta onneksi se oli kovapohjainen eikä ulottunut kuin puolireiteen. Ongelma ratkaistu.

Yösuunnistus sujui edelleen ongelmitta 46-81-43-22-14, pikkasen alkoi voimat ehtyä, joten aiottujen suorien vetojen sijaan alettiin kiertämään enemmän tietä pitkin, esim. 46-81 ja 43-22. Rastilta 22 tielle laskettaessa kiroiltiin taas perkuujätettä, tielle päästessä Juha teki vielä voltin, mutta onneksi säästyi suuremmilta takaiskuilta.

Juomarastilla suoritettiin pieni tankkaustauko, rastilta lähdettäessä nähtiin pitkästä aikaa vilaukselta muita, kun Peräkylän Ponnistus saapui juuri rastille.

Yösuunnistusta oli vielä jonkun verran edessä: 72-90-85. Rastit löytyivät ilman ongelmia, mutta muita ongelmia oli kyllä. Ensin piti päästä alas rastin 72 mäeltä, lähdettiin ehkä hieman liian aikaisin alas järvelle ja rinne oli suhteellisen jyrkkä. Sitä kun sitten yritti päästä alas reisillä, joista oli kaikki voima hävinnyt, niin eteneminen ei ollut sieltä kaikkein sulavimmasta päästä. Alas kuitenkin päästiin ehkä alle 20 kirosanalla.

Rastilta 85 lähdettiin ensin harjannetta pitkin kohti seuraavaa rastia, mutta jotenkin se joen uoma veti puoleensa. Täällä oli sitten tarjolla hämäläisen talousmetsän crème de la crème. Tiheikköä, hakkuujätettä, myrskyn kaatamia puita ja kivikkoa. Täällä joutui todella käyttämään koko voimasana-arsenaalinsa täydellä volyymillä tuskaa lievittämään. Juha kiersi ojan toisella puolella säästyäkseen kuulovaurioilta. Jotenkin sinne järvelle asti kuitenkin lopulta päästiin, mutta aikaa tähän pätkään meni kyllä paljon.

Matkalla rastille 94 aamu alkoi sarastaa ja rastien 32-23-21 jälkeen lamppua ei enää tarvittu kartanlukuunkaan.

Juomarastilla 10 käytiin tekemässä viimeinen nestetankkaus ja huolto. Tässä vaiheessa alkoi spekulaatio siitä, ehditäänkö loppureitti tehdä suunnitelman mukaisesti. Päätettiin jättää rasti 33 väliin, koska tarjolla oli pitkä pätkä maastossa etenemistä. Lisäksi muutettiin suunnitelmaa siten, että väli 73-64 otetaan itäpuolelta teitä pitkin kiertäen eikä järven länsipuolelta kiertäen. En tiedä oliko tästä loppupeleissä hyötyä vai haittaa, mutta haluttiin minimoida riskit ryteikköihin joutumisesta. Kilometri ylimääräistä matkaa siitä kyllä tuli, mutta koska pystyttiin aika hyvin vielä juoksemaan tiepätkillä, niin tuskin siinä ajassa juuri hävittiin. Melkoista paskamaastoa oli kyllä se rastinotto ja paluu takaisin tielle idästä päinkin.

Ennen rastia 53 hukattiin kärrypolku ja päästiin hetkeksi puskemaan taimikkoon sekä laskeutumaan rastisuolle rinnettä, joka oli taas täynnä kaadettua taimikkoa. Sensuroitu. Ojanpää löytyi ilman suurempaa pummia vaikka hieman epävarmasti sinne osuttiinkin.

Homma alkoi olla paketissa, 63-42-20-Maali. Kyllä helpotti henkisesti, kun oli puskettu rastilta 42 viimeisen taimikon läpi tielle ja tiesi, että sitä ei enää ole tarjolla. Samalla varmistui, että myös 20 ehditään hakea. Vähän ennen rastia otettiin Raivojuoksijat kiinni, Manulla oli polvi hellänä ja juoksut oli juostu. Rastin jälkeen oli selvää, että ehditään vaikka kävellen maaliin, mutta Juhalla oli joku pakko päästä juoksemaan vielä tälläkin välillä vaikka tarvetta sille ei ollut. Vitutuksesta huolimatta hölkkäsin perässä, pakko kai se oli.

Jäljellä oli enää viimeinen nousu Sappeen laskettelurinnettä ylös maaliin. Jos olisi vähän katsellut karttaa tai edellisenä päivänä ennen lähtöä kilpailukeskuksessa ympärilleen, olisi tiennyt, että maaliin pääsee kulkematta sen kaikkein korkeimman nyppylän kautta. Sinne me kuitenkin päädyttiin, onneksi ei oltu ainoita. Alastulo teki kipeää, mutta vasta tässä vaiheessa jalkapohjat alkoivat olla niin hellänä, että käveleminen alkoi olla vastenmielistä.

Maaliin tultiin ajassa 23:24:25, edettyä matkaa kertyi lopulta 121km. Matka on mitattu retkikartta.fistä klikkailemalla kuljettua reittiä, joten se lienee ainakin tuon verran.

Maalissa sentään hymyilyttää.
Kuva: Tomi Mäkelä

Pesun jälkeen hash housella kuultiin tulokset, pienenä yllätyksenä yleisen sarjan kolmas tila ja veteraanien toinen sija tulivat. Oltiin kyllä aika varmoja, että oltaisiin kuuden joukossa, mutta ihan näin korkealle ei odotettu sijoittuvamme.

Täytyy toivoa, että ensi vuonna Retki-Rogaining ja MM-kisat eivät osu niin lähekkäin, että parhaat joukkueet jättävät taas kisan väliin. Ei liene lajin imagolle hyväksi, että kaksi vanhaa pierua on palkintopallilla kahtena peräkkäisenä vuotena. J

Yleisen sarjan palkintojen jako
Kuva: Merja Ylihärsilä

Koko kartta

Tulokset

Iso kartta

Tommi