IhanHukassa

Kolmas Karhunkierroksen perusmatkan startti, ei juuri jännittänyt, mutta oli vihdoin mukava päästä matkaan. Aikaisemmilla kerroilla 2015 ja 2019 aikaa meni 33:58 ja 30:12, tällä kertaa tavoite oli mennä alle 30h. Kevään harjoittelu oli sujunut hyvin, pientä telakkaa tammi- ja helmikuussa, mutta sen jälkeen kilometrejä oli kertynyt mukavasti, tosin lähinnä Helsingin katuja keräillessä #everysinglestreet haasteen merkeissä. Toukokuussa kuitenkin jonkun verran jättäriä ja polkujuoksua, joten ihan kylmiltään ei poluille lähdetty. Alkuun Konttaiselle rauhallisesti kuten pitikin, myöhemminkin ehtii kiirehtiä, jos voimia on vielä jäljellä. Uudet sorapätkät olivat tuttuja viime vuoden omatoimimatkalta, joka päättyi kaatumiseen vähän ennen Oulankaa. Eli helppoa baanaa, Basecamppiin ajassa 3:34, minuutti edellä 2019 väliaikaa. Pullot täyteen ja vähän energiaa mussutettavaksi.  Matkalla Oulankaan ei ihmeitä tapahtunut, hyvillä pätkillä juoksua, huonompiin pätkiin kävelyä. Ennen Oulankajoen ne...

Kolme perättäistä Karhunkierroksen perusmatkan DNS:ää, asia takoi takaraivossa vahvasti viimeisen kisaa edeltävän viikon. Keskiviikkona oli selviä vilustumisoireita, mutta torstai oli ihan ok. Illalla katsoin meidän perusmatkalaisten huoneistossa viimeisenä Suomi-Ruotsi -matsia, ja tunsin, kuinka kurkkukipu eteni. Menin nukkumaan, mutta uni ei tullut, sen sijaan pyörin sängyssä ja mietin, että taasko tässä käy näin. Vihdoin, joskus ennen kolmea nukahdin ja nukuin lyhyissä pätkissä jonnekin seiskaan. Olo oli ihan helvetin väsynyt, mutta tuntui että kurkkukipu oli hävinnyt. Mitä lie psykosomaattista, taas kerran. Lähtöhetkellä oli vielä kellon säätö menossa, ja lähdin liikkeelle kelloon keskittyen, onnistuin sitten jotenkin kompuroimaan punaisella matolla 17s lähdöstä turvalleni. Onneksi ei käynyt pahemmin, henkiset vauriot kestän kyllä. Ensimmäisen mäen päällä ei mennyt sen vahvemmin, ohitin puskan kautta hitaampia ja pyöräytin nilkkani. Onneksi ei mennyt kovin pahasti, mutta ...