Nuuksio Backyard Ultra 13-14.9.2019


Kapteeni Solisluu (https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2019162/) tarjosi ystävällisesti huoltotelttaansa, myös samalla kyydillä tullut Antti jakoi tilan. Siinähän meillä oli samalla Samban avohoito-osasto kasassa.

Lähtöviivalla oli lopulta 26 kilpailijaa. Yllättävän vähän, vaikka konsepti on todella kiinnostava ja järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Ehkä Vaarojen läheisyys verotti? Tai ehkä kasassa oli vain ne Suomen tyhmimmät ultrajuoksijat, kuten eräs tuttu totesi.


Lähtö!
Kuva: Onevision.fi

Otin ensimmäisen kierroksen todella varovaisesti, edelliset pari viikkoa olin taistellut lonkan ja selän kanssa. Viimeisellä viikolla yritin epätoivoisesti korjata tilannetta ja tulin rusauttaneeksi liian innokkaalla venyttelyllä reiden. Kävelykään ei ollut täysin ongelmatonta viimeiset pari päivää ennen kilpailua. Aika normaali valmistautuminen Hopo-kerholaiselta. Lantiota kiristi huolella ensimmäisellä kierroksella, mutta selkäkivut eivät vaivanneet. Selässä kyllä tuntui, mutta ei äitynyt kivuksi missään vaiheessa. Pahin pelko poistui.

Polkulenkkiä kierrettiin alkuun kaksi kierrosta ennen kuin siirryttiin pimeän ajaksi tielle. Molemmat lenkit ovat raskaita, polkulenkillä on paljon juurakkoa ja muutama terävä nousu, tielenkki tuntuu olevan jatkuvaa nousua ja laskua. Kumpikaan ei päästänyt helpolla.

Alussa helppoa ja mukavaa.
Kuva: Ismo Eskelinen


Pari ensimmäistä polkulenkkiä meni vajaaseen 53 minuuttiin, sen verran jäi aikaa ennen seuraavaa starttia, että ehti hieman tankata, mutta ei ehtinyt tulla kylmä. Olin varannut mukaan geelejä, panttereita ja lakua, mutta järjestäjien pöydät notkuivat herkkuja, joten omiin ei juuri tarvinnut kajota. Juomaksi vedin pelkkää kolaa, sitä meni 3-4dl per huolto. Syötäväksi oli alkuun lämmintä keittoa ja myöhemmin pitsaa. Jatkuvasti oli tarjolla hedelmäkarkkeja, suklaata, sipsejä, banaania, suolakurkkua ja varmaan paljon muuta. Verrattuna aikaisempiin ultriin tuli syötyä enemmän oikeaa ruokaa eikä tullut nälkä missään vaiheessa.

Kun siirryttiin tielle, kierrosajoista putosi muutama minuutti, kaikki 11 kierrosta menivät välille 50:30-52:30. Joskus klo 3 yöllä alkoi olla selvää, että kisa alkaa vasta, kun siirrytään takaisin poluille. Koko yö meni shortseilla, lämpötila laski alimmillaan noin 8 asteeseen.

Poluilla tuli juostua enemmän yksin, mutta tielenkillä meillä oli yleensä vakionaamat kasassa. Alun perin tuntui hieman tyhmältä, että tielenkki juostaan edestakaisena eikä yhtenä ympyrälenkkinä, mutta oli oikeastaan mukava seurata kärjen vastaantuloa joka kierroksella sekä katsoa, miten kaikilla muilla menee, ja selviävätkö kaikki cut-offista.

Kun siirryttiin aamulla klo 7 takaisin polulle, mukana oli 16 kilpailijaa, sen jälkeen porukka alkoikin vähetä jokaisella kierroksella.  En uskonut selviäväni poluilla kuin maksimissaan kierroksen alle tunnin aikarajan. Olin merkannut muistiin jo illalla muutaman väliaikapaikan polkulenkiltä, niiden mukaan oli hyvä verrata, ehtiikö kierroksen suorittaa aikarajan puitteissa. Ensimmäinen kierros mentiin ehkä vähän turhankin kovaa, viimeisellä kilsalla energiat loppuivat täysin. Huollossa pari geeliä ja runsaasti kolaa, seuraava lähtö teki tiukkaa, mutta hetken kuluttua olo parani.

Toiselle polkulenkille kevensin (mielestäni) tuntuvasti vauhtia, kävelin enemmän, ihan pienetkin ylämäet. Huollossa oli pienoinen yllätys, että aikaa kului vain 1:30 enemmän kuin edellisellä kierroksella. Energiatasot olivat edelleen ihan hyvät, joten matka jatkui. Juoksu alkoi olla melkoista hissuttelua, mutta juoksua kuitenkin. Yleensä ultrissa homma on mennyt sauvakävelyksi viimeistään satasessa, joten oli ihan mukavaa edetä juosten. Tähän varmaan vaikutti se, että energiaa sai vedettyä enemmän ja tuli hieman venyteltyä etureisiä, jotka yleensä jämähtävät loppupuolella.

Aamulla vielä rentoa(?) rallattelua.
Kuva: Topi Hanhela

Toisen polkulenkin jälkeen olin varma, että seuraava ei mene enää tunnin alle, mutta ei, edelleen alle 57min. Joukon kanssa keskusteltiin kierroksen loppuvaiheilla ja hän totesi jättävänsä kesken, niin kuin tekikin. Itse sanoin, että niin kauan jatketaan, kun kierros menee alle tunnin. Jotenkin tämä oli tunnin päästä ”unohtunut”, koska neljänneltä polkulenkiltä tuli maalileimaus ajassa 58:15, olisi hyvin ollut aikaa nopeaan huoltoon ja lähteä vielä yhdelle kierrokselle. Ja jos lukee väliaikoja kuin piru raamattua, niin voi todeta, että 18. kierros olisi mennyt vielä todennäköisesti alle tunnin. Eli lopputuloksena on pakko todeta, että pää petti. Kisan jälkeisellä viikolla on kyllä tullut kiroiltua tätä lopun löysyyttä. Eli takaisin radalle, ei kuitenkaan ensi vuonna, koska UTTF.

Lopuksi täytyy kehua, että Micke, Sari ja talkoolaiset olivat luoneet hienot puitteet kisalle. Ihan suuren maailman meininki vaikka meitä osallistujia oli vaivaiset 26 kpl. Ihme on, jos ensi vuonna 50 osallistujan kiintiö ei tule täyteen. Vahva suositus!

"Maalissa"
Kuva: Janne Simola



Väliajat ja kuljettu matka:
1                           0:52:33               6,7
2                           0:52:58               13,4
3                           0:50:07               20,1
4                           0:50:41               26,8
5                           0:51:05               33,5
6                           0:51:29               40,2
7                           0:50:15               46,9
8                           0:51:33               53,6
9                           0:51:24               60,3
10                        0:52:30               67,0
11                        0:51:52               73,7
12                        0:52:09               80,4
13                        0:51:40               87,1
14                        0:54:41               93,8
15                        0:56:05               100,5
16                        0:56:57               107,2
17                        0:58:15               113,9


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOR des Geants 10-15.9.2023