Loppiaisrogaining 6.1.2016
Alun perin Loppiaisrogaan ei pitänyt osallistua. Oletus oli, että Sysikallion jäljiltä on niin romuna, ettei tarvitse edes harkita koko asiaa. Mutta kun Sysäri meni miten meni, niin ei ollut vaikea suostua Ossin varovaiseen seuranhakuilmoitukseen. Tiimiin oli helppo rekrytä kaikenlaiseen sekoiluun alttiit Juupe ja Juha. Joukkue ”Perusterveet ja vanhus” oli syntynyt.
Kisaa edeltävinä päivinä oli havaittavissa kiihtyvää varustetestailua, Juhalla tosin lähinnä hukassa olevien varusteiden etsintää.
Reittisuunnittelu tuli vedettyä aika fiilispohjalta, aikaa meni reilu vartti. Läpän heitto tuttujen kanssa kiinnosti enemmän. Hieman ihmetystä aiheutti se, kuinka lyhyellä lenkillä reilu 40km saatiin kasaan. Syy selvisi reilu tunti lähdöstä.
Startissa ei oltu oikein hereillä ja lähdettiin lähes viimeisinä matkaan. Rata oli suunniteltu myötäpäivään ja lähdettiin ensin kohti rastia 21. Hiekkakuopan reunalla laitettiin Emit-vastaava Juha asialle ja muut suorittivat tyhjennysoperaation, joka ei ollut onnistunut kisakeskuksen vessajonojen takia. Pientä kuittailua tuli team Lehtonen/Leivo/Hietalalta, eka sakko tästä.
Jatkettiin rastille 30, jonka jälkeen tehtiin heti muutos suunnitelmaan ja käytiin koukkaamassa 23 linjalta, uuden tien houkutusta oli vaikea vastustaa. Rastin 35 jälkeen kyselin kundeilta, paljonko matkaa on taitettu. Hieman ihmetytti lukema ja aivot alkoivat hissukseen surrata. Totesin, että käyttämäni mittalanka oli tehty kaavalle 1:40000, nyt kartta oli 1:25000. Ilmankos suunnitelmaan tuli kilometrejä rapsakasti! Asiasta ei stressattu sen enempää, todettiin vaan, että voidaan edetä alkuperäisen suunnitelman mukaan, jossa pohjoisin rasti olisi 41. Alku mentiin siis 21-30-23-29-35-51-42-43.
43:lle edettiin aavistuksen epävarmasti, mutta rasti kuitenkin löytyi lähes sukkana. Rastilta lähtiessä kompassi oli vielä taskussa ja vedettiin tielle tunteella, lähdettiin jolkottelemaan tietä ja hetken kuluttua ihmeteltiin, että onpas tässä vähän tossun jälkiä. Pientä ihmettelyä ekassa risteyksessä ja Juhalta vielä hyvät perustelut, miksi vasemmalta ei tullut seuraavaa haaraa. Parikymmentä metriä myöhemmin paikallistettiin itsemme ja vaihdettiin lennossa suunnitelma 43-53-56-25-30 muotoon 43-25-56-53-39. Koska kukaan muu ei tehnyt näin nerokasta reitinvalintaa, vedettiin täydellisesti vastapalloon ja saatiin moikata useita eri tiimejä.
39:lle tultiin Kulomäen kautta, sen enempää ei suunnistettu vaan onnistuttiin valitsemaan rastille vievä ura, vaikka ei kuulemma oikealla kivellä ollutkaan. Matka jatkui 39-52-32-41-58. 52:lle päätettiin ottaa etelästä vähän tietä alle, joka vaikutti oikealta valinnalta, yksi pari valitti metsäpätkän olleen melkoista rytöä. Järven rannassa kulki hyvä polku ja taas vastaan tuli paljon jengiä. Niemen kärjessä suoritettiin jälleen jo perinteeksi muodostunut ”rastipisteen merkintä”.
Ennen rastia 58 linjan polulla tuli vastaan lahjakas PTL-tiimi, joka pystyy kävelemään reippaasti molemmat jalat ilmassa. Jatkettiin 58-33-44, rastista 44 PTL-tiimi varoittelikin meitä, mutta kivi löytyi aavistuksen epävarmasti, mutta ilman suurempia pummeja. Pidemmän aikaa oireillut vatsani ilmoitti tässä kohtaa, että on kyykkypaskan aika. Se olikin sangen virkistävä sessio reilussa -20 asteessa. Sen verran kauan touhusin, että näpit jäätyivät täysin. Itse en oikein pystynyt keskittymään muuhun kuin käsien lämmittämiseen niin vetovastuu siirtyi Juhalle. Ajauduttiin vähän liikaa oikealle ja päätettiin kiertää rastille linjan kautta. Vähän ennen rastia 40 käännyttiin liian aikaisin rastivälin suoraan tulleiden uralle ja käytiin tekemässä sakkolenkki linjalle.
40-47-36-34. Rastille 47 noustiin sen verran rinteeseen, että kädet alkoivat mukavasti lämmetä ja pystyi taas pitämään kartasta kiinni. Tässä kohtaa laitettiin lamput päähän. Rastia koukattiin aavistuksen oikealta, pummia pari minuuttia. Matkalla 34:lle mäen päältä avautui uskomattoman hieno taivaanrannan punerrus, valitettavasti ei tallentunut kameralle. Tiesiirtymällä rastille 24 Juhalla ja Ossilla tossu nousi kevyesti ja jäätiin Juupen kanssa muutama kymmenen metriä. Pienenä jäynänä sen kummempia ajattelematta päätin oikaista viimeisen pellon kulman Maailmankorven kohdalla. Sillä saatiinkin Juha/Ossi hieman sekaisin ja kundit ihmettelivät hetken aikaa minne lopputiimi oli kadonnut. Pelloille ei saanut mennä, joten iso hyihyi ja toinen sakko tästä.
Hetken aikaa odoteltiin ja saatiin taas jengi kasaan. Rastin 24 jälkeen Janne H. tuli tiellä vastaan ilman lamppua kädet pahasti jäässä. Kaivettiin repustani varalamppu Jannelle ja Ossilta lämmittimet hanskoihin, ilmeisesti mitään pahempia vaurioita ei onneksi päässyt syntymään.
Loppusuunnitelma oli 24-48-45-46-50-49-28 ja sen jälkeen katsotaan paljonko aikaa on jäljellä. 48 jälkeen päätettiin mennä polkukierron kautta etelästä 45:lle ja otettiin vielä pistona 27, koska se oli mukavasti tyrkyllä. Jotenkin loppupuolella aika alkaa kulua nopeammin ja tuntui, että minuutit valuvat käsistä. Olikohan tiellä matkalle rastille 49 aikaa vielä noin 50 minuuttia. Kukaan ei vaivautunut lukemaan rastinmääritettä ja puskettiin uraa pitkin korkeimmalle mäelle joka löydettiin. Ei rastia, katsoin kompassia ja totesin, että nyt nokka osoittaa aivan väärään suuntaan. Päätettiin lähteä suon reunaan polulle ja kas, eteen osui rastilippu nro 49. Jaa, että mekö jotain tuurisuunnistajia? Viimeisenä poimittiin 28, joka oli luonnollisesti viety ärhäkän pikkunyppylän päälle, jalka alkoi olla aika tyhjä tässä vaiheessa.
Kun tultiin tielle, aikaa oli jäljellä 24 minuuttia. Arvioitiin, että matkaa olisi jäljellä noin 4 km eli noin kutosen vauhdilla tehtävissä. Aika hyvällä höökillä lähdettiin tietä etenemään, minä tietysti heikoimpana lenkkinä. Lähinnä ihmetytti, miten se tie koko aika nousi loivasti, alkoi jo melkein vituttamaan. Lopulta alkoi lasku kohti isoa tietä, mutta tässä vaiheessa takki oli täysin tyhjä. Viimeinen 500m otti todella koville ja joutui ottamaan kävelyaskelia, Ossi kokeili työntää selästä, mutta ei se tuntunut sen helpommalta.
Sakoille se lopulta meni ja myöhästyttiin 4 minuuttia. Matkaa oli oikeasti jäljellä 4,9km, joten loppunosto tehtiin keskarilla 5:40/km, aikaa kovaa settiä 47km jälkeen, kun eväinä oli ollut kolme lakupötköä, yksi Mars-patukka sekä pari desiä nestettä.
Jumppasalin puolella Kapteeni työnsi suklaata suuhun ja haki vielä karjalanpiirakan ja kuumaa mehua, kiitokset tästä. Hiljakseen alkoi voimat palautua ja sain vaihdettua kuivat päälle. Enpä muista, että olisin ennen ollut maalissa yhtä sippi.
Varusteet toimivat hyvin, ylhäällä kaksi pitkähihaista + kuoritakki, jaloissa kerrasto, lyhyet kalsarit ja talvitrikoot. Kenkäosastolla lyhyet juoksusukat, Sealksinzit ja varpaiden alla lämmitin. Hetkellistä sormien kylmyyttä lukuun ottamatta ei ollut mitään ongelmia kylmän kanssa. Maalissa oli rapsakat -26 astetta. Teipit naamassa toimivat hyvin, eivätkä lihankappaleet irronneet teipin mukana, vaikka sellaista aamulla vihjattiin.
Kiitokset kundeille hienosta päivästä!
Reitti
Tulokset
Kisaa edeltävinä päivinä oli havaittavissa kiihtyvää varustetestailua, Juhalla tosin lähinnä hukassa olevien varusteiden etsintää.
Reittisuunnittelu tuli vedettyä aika fiilispohjalta, aikaa meni reilu vartti. Läpän heitto tuttujen kanssa kiinnosti enemmän. Hieman ihmetystä aiheutti se, kuinka lyhyellä lenkillä reilu 40km saatiin kasaan. Syy selvisi reilu tunti lähdöstä.
 |
| Jaa ikänäköä vai? Kuva: Juha Jumisko |
 |
| Mihin Ossi jäi? |
Startissa ei oltu oikein hereillä ja lähdettiin lähes viimeisinä matkaan. Rata oli suunniteltu myötäpäivään ja lähdettiin ensin kohti rastia 21. Hiekkakuopan reunalla laitettiin Emit-vastaava Juha asialle ja muut suorittivat tyhjennysoperaation, joka ei ollut onnistunut kisakeskuksen vessajonojen takia. Pientä kuittailua tuli team Lehtonen/Leivo/Hietalalta, eka sakko tästä.
Jatkettiin rastille 30, jonka jälkeen tehtiin heti muutos suunnitelmaan ja käytiin koukkaamassa 23 linjalta, uuden tien houkutusta oli vaikea vastustaa. Rastin 35 jälkeen kyselin kundeilta, paljonko matkaa on taitettu. Hieman ihmetytti lukema ja aivot alkoivat hissukseen surrata. Totesin, että käyttämäni mittalanka oli tehty kaavalle 1:40000, nyt kartta oli 1:25000. Ilmankos suunnitelmaan tuli kilometrejä rapsakasti! Asiasta ei stressattu sen enempää, todettiin vaan, että voidaan edetä alkuperäisen suunnitelman mukaan, jossa pohjoisin rasti olisi 41. Alku mentiin siis 21-30-23-29-35-51-42-43.
43:lle edettiin aavistuksen epävarmasti, mutta rasti kuitenkin löytyi lähes sukkana. Rastilta lähtiessä kompassi oli vielä taskussa ja vedettiin tielle tunteella, lähdettiin jolkottelemaan tietä ja hetken kuluttua ihmeteltiin, että onpas tässä vähän tossun jälkiä. Pientä ihmettelyä ekassa risteyksessä ja Juhalta vielä hyvät perustelut, miksi vasemmalta ei tullut seuraavaa haaraa. Parikymmentä metriä myöhemmin paikallistettiin itsemme ja vaihdettiin lennossa suunnitelma 43-53-56-25-30 muotoon 43-25-56-53-39. Koska kukaan muu ei tehnyt näin nerokasta reitinvalintaa, vedettiin täydellisesti vastapalloon ja saatiin moikata useita eri tiimejä.
39:lle tultiin Kulomäen kautta, sen enempää ei suunnistettu vaan onnistuttiin valitsemaan rastille vievä ura, vaikka ei kuulemma oikealla kivellä ollutkaan. Matka jatkui 39-52-32-41-58. 52:lle päätettiin ottaa etelästä vähän tietä alle, joka vaikutti oikealta valinnalta, yksi pari valitti metsäpätkän olleen melkoista rytöä. Järven rannassa kulki hyvä polku ja taas vastaan tuli paljon jengiä. Niemen kärjessä suoritettiin jälleen jo perinteeksi muodostunut ”rastipisteen merkintä”.
 |
| Sehän näyttää ihan juoksulta?! Kuva: Juha Jumisko |
Ennen rastia 58 linjan polulla tuli vastaan lahjakas PTL-tiimi, joka pystyy kävelemään reippaasti molemmat jalat ilmassa. Jatkettiin 58-33-44, rastista 44 PTL-tiimi varoittelikin meitä, mutta kivi löytyi aavistuksen epävarmasti, mutta ilman suurempia pummeja. Pidemmän aikaa oireillut vatsani ilmoitti tässä kohtaa, että on kyykkypaskan aika. Se olikin sangen virkistävä sessio reilussa -20 asteessa. Sen verran kauan touhusin, että näpit jäätyivät täysin. Itse en oikein pystynyt keskittymään muuhun kuin käsien lämmittämiseen niin vetovastuu siirtyi Juhalle. Ajauduttiin vähän liikaa oikealle ja päätettiin kiertää rastille linjan kautta. Vähän ennen rastia 40 käännyttiin liian aikaisin rastivälin suoraan tulleiden uralle ja käytiin tekemässä sakkolenkki linjalle.
40-47-36-34. Rastille 47 noustiin sen verran rinteeseen, että kädet alkoivat mukavasti lämmetä ja pystyi taas pitämään kartasta kiinni. Tässä kohtaa laitettiin lamput päähän. Rastia koukattiin aavistuksen oikealta, pummia pari minuuttia. Matkalla 34:lle mäen päältä avautui uskomattoman hieno taivaanrannan punerrus, valitettavasti ei tallentunut kameralle. Tiesiirtymällä rastille 24 Juhalla ja Ossilla tossu nousi kevyesti ja jäätiin Juupen kanssa muutama kymmenen metriä. Pienenä jäynänä sen kummempia ajattelematta päätin oikaista viimeisen pellon kulman Maailmankorven kohdalla. Sillä saatiinkin Juha/Ossi hieman sekaisin ja kundit ihmettelivät hetken aikaa minne lopputiimi oli kadonnut. Pelloille ei saanut mennä, joten iso hyihyi ja toinen sakko tästä.
Hetken aikaa odoteltiin ja saatiin taas jengi kasaan. Rastin 24 jälkeen Janne H. tuli tiellä vastaan ilman lamppua kädet pahasti jäässä. Kaivettiin repustani varalamppu Jannelle ja Ossilta lämmittimet hanskoihin, ilmeisesti mitään pahempia vaurioita ei onneksi päässyt syntymään.
Loppusuunnitelma oli 24-48-45-46-50-49-28 ja sen jälkeen katsotaan paljonko aikaa on jäljellä. 48 jälkeen päätettiin mennä polkukierron kautta etelästä 45:lle ja otettiin vielä pistona 27, koska se oli mukavasti tyrkyllä. Jotenkin loppupuolella aika alkaa kulua nopeammin ja tuntui, että minuutit valuvat käsistä. Olikohan tiellä matkalle rastille 49 aikaa vielä noin 50 minuuttia. Kukaan ei vaivautunut lukemaan rastinmääritettä ja puskettiin uraa pitkin korkeimmalle mäelle joka löydettiin. Ei rastia, katsoin kompassia ja totesin, että nyt nokka osoittaa aivan väärään suuntaan. Päätettiin lähteä suon reunaan polulle ja kas, eteen osui rastilippu nro 49. Jaa, että mekö jotain tuurisuunnistajia? Viimeisenä poimittiin 28, joka oli luonnollisesti viety ärhäkän pikkunyppylän päälle, jalka alkoi olla aika tyhjä tässä vaiheessa.
Kun tultiin tielle, aikaa oli jäljellä 24 minuuttia. Arvioitiin, että matkaa olisi jäljellä noin 4 km eli noin kutosen vauhdilla tehtävissä. Aika hyvällä höökillä lähdettiin tietä etenemään, minä tietysti heikoimpana lenkkinä. Lähinnä ihmetytti, miten se tie koko aika nousi loivasti, alkoi jo melkein vituttamaan. Lopulta alkoi lasku kohti isoa tietä, mutta tässä vaiheessa takki oli täysin tyhjä. Viimeinen 500m otti todella koville ja joutui ottamaan kävelyaskelia, Ossi kokeili työntää selästä, mutta ei se tuntunut sen helpommalta.
Sakoille se lopulta meni ja myöhästyttiin 4 minuuttia. Matkaa oli oikeasti jäljellä 4,9km, joten loppunosto tehtiin keskarilla 5:40/km, aikaa kovaa settiä 47km jälkeen, kun eväinä oli ollut kolme lakupötköä, yksi Mars-patukka sekä pari desiä nestettä.
Jumppasalin puolella Kapteeni työnsi suklaata suuhun ja haki vielä karjalanpiirakan ja kuumaa mehua, kiitokset tästä. Hiljakseen alkoi voimat palautua ja sain vaihdettua kuivat päälle. Enpä muista, että olisin ennen ollut maalissa yhtä sippi.
Varusteet toimivat hyvin, ylhäällä kaksi pitkähihaista + kuoritakki, jaloissa kerrasto, lyhyet kalsarit ja talvitrikoot. Kenkäosastolla lyhyet juoksusukat, Sealksinzit ja varpaiden alla lämmitin. Hetkellistä sormien kylmyyttä lukuun ottamatta ei ollut mitään ongelmia kylmän kanssa. Maalissa oli rapsakat -26 astetta. Teipit naamassa toimivat hyvin, eivätkä lihankappaleet irronneet teipin mukana, vaikka sellaista aamulla vihjattiin.
Kiitokset kundeille hienosta päivästä!
 |
| Kukahan se vanhus näistä on? Kuva: Mia Hovi |
Reitti
Tulokset
Kommentit
Lähetä kommentti