Mammuttiruntu 31.10-1.11.2014

Ensin historiaa; Mammuttimarssi 2010, sieltä kaikki alkoi, eli IhanHukassa tiimin ylipitkien matkojen (>maraton) tallaaminen. Tänä vuonna kolmatta kertaa Runtulla, tällä kertaa yksin, sillä Tommi oli estynyt itse osallistumaan ja toimikin ratamestarin apulaisena. En tiedä pääsikö Tommi vaikuttamaan reittiin, mutta tällä kertaa reitti vaati suunnistustaitoa aiempia enemmän sitten Kytäjän metsien. Hyvä niin.

Itselläni valmistautuminen oli mennyt kohtuullisesti, tosin ylipitkät lenkit syys- ja lokakuussa jäivät yhteen maratoniin ja kahteen Nuuksion kiertoon (52km), tosin peräkkäisinä viikonloppuina. Viimeisen viikon ennen Mammuttia lepäilin, varsinaista tankkausta ennen sen ihmeellisemmin tehnyt ja kaiken huipuksi perjantaina en edes kerennyt syödä lounasta kiireellisen työpäivän takia. Illalla siinä vielä kello 19 aikaa söin, lepäilin sohvalla ja mietiskelin, että lähteäkkö ollenkaan. Mutta kun olin Pekalle luvannut lähteä matkaseuraksi, niin olihan se pakko ryhdistäytyä ja pakata eväät reppuun ja muuta tavarat reppuun.



Kuva Matias Pusa lähtötunnelmia

Kisapaikalle saavuin vasta parikymmentä minuuttia ennen h-hetkeä ja siinä vielä kiireessä teippailin varpaita ja päkiöitä parkkipaikalla. Virhe. Ilmoittautuminen ja vielä pikapalaveri Pekan kanssa ensimmäisten rastien reiteistä. Toki olimme käyneet reitin kokonaisuudessaan läpi kertaalleen kahdestaan ja tarkentaneet puolin ja toisin suunnistuskartoilta peruskartastoja.

 Ensimmäiselle rastille lähdettiin lähes suorinta reittiä, sillä tiesimme sähkölinjalle menevän polun

 

kuva Antti Nousiainen

Suonsaarensuon reunasta. Jotkut olivat menneet suoraan sähkölinjalle ja se olikin osoittautunut nopeimmaksi reitiksi. Oheisessa kuvassa Nopsakoipi leimaa, mina olen pylvään takana ja Pekka vieressä.

Huomasimme 2. rastille lähdettäessä, että meidän edellä menee muutamia valoja pellon reunassa. Itse olimme ajatelleet mennä ko. kohdasta tietä kiertäen, mutta tässä kohtaa päätimme lähteä myöskin oikaisemaan. Aikamoista rytöä väli olikin ja oikealla puolella olevasta joesta pitäisi päästä yli. Viimein tuli kohta, jossa oli kaatunut puu ja Pekka meni ensin yli. Kun minä reilut 10kg painavampana astui puun päälle niin periksihän se antoi sen verran, että jo hieman tossut kastui, mutta onneksi se ei mennyt kokonaan poikki ja Nopsakoipikin meidän perässä pääsi yli. Vähän ennen 2. rastia saatiin ensin Bastvik ja ja sitten TT-tiimin kaverit kiinni ja meitä olikin sitten seitsemän miehen ryhmä jolkuttelemassa tietä pitkin.

Juoksu kulki muuten hyvin vielä tässä vaiheessa, ainoastaan vasemman jalan takareisi hieman oli kireenä, mutta sellaista oli ollut aiemminkin ja tiesin, että se menee ohi. Mutta sen sijaan päkiän  teipit olin laittanut liian kireälle ja molempien jalkojen pikkuvarpaat olivat hanganneet toiseen varpaaseen. Jossain kohtaa tiellä otin vähän keulaa muihin ja he ihmettelivätkin, kun juoksin ylämäetkin. Sitten vaan kengä ja sukka pois ja revin vasemman jalan teipit pois. Kundit meni ohi ja huutelin, että otan Teidät sitten kiinni. Oikean jalan teipit revin myöhemmin Veikkolassa, kun muutenkin pidettiin tankkaustaukoa.

4. rastille eli tehtävärastille siinä sitten mentiin lähes yhtämatkaa. Pekan kanssa saatiin tehtävä suoritettua lyhyen mietiskelyn jälkeen, mutta tässä kohtaa Nopsakoipi joutui sakkolenkille ja tipahti porukasta.  Nedergårdin risteyksessä jätettiin Pekan kanssa reput tien laitaan ja lähdettiin kohti Datsun-rastia. Muut jäivätkin siinä meistä hieman, kun eivät tehneet samoin. Mutta Tornbergetin mentäessä lähdettiin metsään tieltä liian myöhään, kun Pekan emme koskaan huomanneet  merkkinä olevaan latoa. Ajauduttiin liikaa oikealle suolle ja kastelin kengät täysin. Otettiin korjausliike vasempaan ja oikea mäki löytyi. Mäen päällä tulikin TT-tiimi ja Bastvik vastaan jo takaisin päin rastilta. Olimme tehneet noin 15 minuutin pummin. Takaisin mäeltäkään ei ihan suoraan osuttu tiehen, vaan ajauduttiin liikaa oikealle pellolle.

Siitä sitten jolkoteltiin takaisin repuille. Sen verran metsässä rypeminen oli sapettanut, että emme lähteneet oikaisemaan Kivisillan kohdalta. Myöhemmin kuulimme Bastvikilta, että siellä olisi ollut hyvä polku. 9.rastin jälkeen teimme myös pienen pummin, kun emme huomanneet tieltä vasemmalle lähtevää polkua, vaan juoksimme 100m eteenpäin mökin pihalle, jonne tie onneksi päättyi. Takaisin ja polulle.

Veikkolan K-Marketin pihalla pidimme pienen tauon ja täydensimme juomavedet. Olin käynyt viikolla tarkistamassa ko. vesipisteen, sillä vuosi sitten suurin haasteemme oli ollut veden puute. Tässä vaiheessa kilometrejä taisi olla mittarissa hiukka alle 50. Siitä eteenpäin rastille 12. saakka olikin vielä asfalttia, mutta sitten pääsimme Nuuksion poluille.

Rastille 13. menimme ns. alakautta, eli emme jatkaneet 12. rastilta eteenpäin kohti  Mustalampea, vaan palasimme hieman takaisin päin. Tässä vaiheessa juoksu alkoi hetkellisesti muuttua enemmän kävelyksi, sillä pimeässä juurakkoisten ja kivisten polkujen juoksu ei oikein sujunut. Pieni pummikin tehtiin, kun kartamme mukaan yksi risteys oli hieman eri kohdassa. Vähän ennen 13. rastia Bastvik tulikin taas vastaan; Hän oli meitä ehkä 10 minuuttia edellä. TT-tiimin kundeja emme enää nähneet. Samalla saimmekin seuraa myös yhdestä marssi-matkan porukasta. Heillä oli kaiken lisäksi erinomainen suunnistuskartta seuraavasta välistä Mustalammelle ja juoksimme sen yhdessä hieman oikoen. Mustalammelta Kattilaan läksimme Pekan kanssa omaa reittiä, mutta noin 1km ennen Kattilaa sama porukka tuli toiselta polulta taasen seuraksi. Onneksi aamukin jo valkeni tässä vaiheessa ja lampun sai sammuttaa.

Kattilan jälkeen kohti uimarastia Pekka paineli yhden marssi-matkalaisen kanssa edellä. Reitti oli tuttu ja juoksentelin kaikessa rauhassa ja tankkasin evästä. Uimarastilla olikin sitten Bastvik ja Pekka jo riisuuntumassa ja ei kun uimaan. Lämpötila oli lähellä nollaa ja vesi +5 asteista. Uinnin jälkeen oli mukavaa saada kuiva paita päälle ja sukat  jalkaan (ainoat lisävarusteet, joita olin repussa kantanut). Makkaraa ja ruisleipää syödessä alkoi pikku hiljaa lämpö palautua kehoon. Ja eikun matkaan kolmistaan tällä kertaa, eli Bastvik liittyi seuraamme loppumatkaksi.

Rastin 17 lähettyvillä oli hirviporukka pitämässä taukoa nuotiolla. Hieman ihmettelivät meidän touhuja, kun kuulivat kuinka paljon ollaan siihen mennessä juostu. Huvinsa kullakin, taisi olla kommentti. Seuraavat oikaisut menivät aika putkee, eli Rinnekodilta Hauklammelle ja Velskolasta Ruunijärven kierto. Olimme löytäneet niistä pätkistä hyvät 1:10 000 kartat.  Sen sijaan rastille 24. ajauduimme metsäosuudella 300-400 metriä liikaa oikealle, mutta onneksi  Pieni Lehmälampi tuli vastaan ja paikasta ei voinut erehtyä. Sieltä sitten olikin lähes tiepätkää kohti maalia. Ainut asia, joka hieman harmitti, oli lamppujen kaivaminen repusta noin 10km ennen maalia. Tavoitteena oli ollut pääsä valoisan aikana maaliin.

Maaliin saavuimme puolen kuuden jälkeen illalla hyväkuntoisina, sillä jaksoimme juosta viimeiset kilometrit ihan hyvää vauhtia. Matkaa GPS kertyi tällä kertaa 123,3km. Toisen jalan säärilihas oli kipeytynyt jossain Kattilan tietämillä ja olinkin ottanut pari Buranaa matkalla, jotka olivat lievittäneet kipua. Pikkuvarpaista oli sisäreunasta nahkat lähteneet,  mutta se  ei ollut matkatekoa haitannut.

Kiitos Pekalle ja Pasille seurasta. Ja kiitos järjestäjille. Hieno reitti.

Meidän reitti löytyy täältä: http://www.rastit.fi/1111/