Finntriatlon Joroinen 19.7.2014

Kiva yllätys vai painajainen?

Pitihän se tämäkin vielä kokea, triatlonkilpailu, tosin vain puolimatkoilla. Ei kuitenkaan ihan oma-aloitteisesti, vaan kaverit hieman avitti. Useat kaverini ovat osallistuneet Joroisten triatlon kisaa aiempina vuosina. Viime kesänä olin jopa katsomassa itse kisaa, kun mökiltä on sen verran lyhyt matka paikalle. Kovasti ovat kaverit yrittäneet houkutella minuakin mukaan, mutta kun en ole 100m pidempää matkaa uinut ainakaan 30 vuoteen ja muutenkin tuon uimataidon kanssa on vähän niin ja näin, niin ei ole hirveää hinkua lähtöviivalle ollut.Viime syksynä oli kaverit sitten laittaneet kalenterimuistutuksen syyskuiselle sunnuntaille, jolloin Joroisten kisan ilmoittautuminen alkoi. Olin sinä viikonloppuna mökillä ja sen verran toki asia kiinnosti, että kävin jopa ilmoittautumissivuilla. Huomasin, että ilmoittautuminen ei itse asiassa ollut mahdollista ilman verkkopankkitunnuksia. Ja laitoinkin samaisille kavereille viestin, että sorry ei pysty ilmoittautumaan, kun ei ole noita tunnareita mökillä mukana. Kun sitten aikanaan ajoimme mökiltä kotiin päin ja luin sähköposteja, niin hämmästys oli suuri, kun minulla oli viesti, että ”Kiitos ilmoittautumisesta vuoden 2014 Joroisten ½-matkojen triatlon kisaan”. Miten tämä nyt oli mahdollista? No kyllähän se sitten nopeasti selvisi, että kaverit oli ilmoittaneet mut. Olivat toki varmuudeksi ostaneet peruutusturvavakuutuksen, jos en lähtisi.

Valmistautuminen ja harjoittelu

Opettelisiko sitä uimaan ja voisiko 1900m uintiosuudesta selvitä säädyllisessä ajassa? Mihinkään uimakouluun en viitsinyt lähteä, niin paljon uinti ei huokutellut. Joulun jälkeen, kun hiihtokelit oli mitä oli, päätin sitten investoida jopa 10 kerran uimahallikorttiin, josko sitä nyt silloin tällöin kokeilisi uintia. Talven aikana kävin sitten aina silloin tällöin hallilla kuviokellumassa. Uin aina tunnin yhteen putkeen ja matkaa kertyi 1800m. Ehkä pikkaisen helpommalla se alkoi muutaman kerran jälkeen mennä, mutta ei mun rintauintityylillä kovin kovaa siis päässyt. Syke nousi tuskin yli 100 uinnin aikana. Hallissa en viitsinyt edes yrittää uida vaparia. Sen verran surkeata vaparini on. Ja joka kerta jossain vaiheessa alkoi vetää suonta joko molemmista pohkeista tai vähintään toisesta. Typerä laji.
Maantiepyörääkään mulla ei ollut, joten huhtikuun alussa päätin investoida sellaiseen. 20. huhtikuuta kävin sitten ekan kerran totuttamassa persettä satulaan. Vajaa 60km ekalla lenkillä totesin, että ei se tämäkään laji mene ihan ilman harjoittelua. Olin pari vuotta sitten ajanut Kalevan Kierroksen 120km kisan, mutta muuten maantiepyöräilykään ei ole ollut suosikkilajini. Tuon jälkeen kävin ajamassa 2-3h pyörälenkin viikonloppuisin, paitsi Juhannuksen tienoilla, jolloin kaksi viikonloppua jäi väliin suunnistuskilpailuiden,  Rogaining 24h EM ja Jukolan,  takia. Pikku hiljaa matka piteni ja pisin lenkkini oli 118km putkeen ilman yhtään taukoa tai pyörän päältä pois hyppäämistä. Tiesin, että pystyn siis ajamaan 90km. Kaiken kaikkiaan pyöräilyä tuli n. 30h ennen kisaa. Muutamien viimeisten pyörälenkkien jälkeen olin varannut lenkkarit pihalle valmiiksi ja kävin juoksemassa ½-1h lenkin pyöräilyn jälkeen. Tätä kannattaa kokeilla etukäteen, jotta tietää mitä tulevan pitää. Mitä kovemmin ajaa, sitä pölkymmät jalat aluksi ovat.

Palataan vielä takaisin uintiin. Märkäpukua en myöskään omistanut, mutta sain sitten tutun kautta lainaan puvun. Minulle oli vakuutettu, että puku auttaa uinnissa. No joo, ehkä se vielä hieman helpompaa oli, mutta se sekään uintia nopeammaksi tehnyt. Markäpuku auttaa varmaan enemmän, jos uisi vaparia, mutta muutaman kokeilun jälkeen totesin, että tässä viimeisen parin viikona aikana ei kannata edes yrittää lähteä räpiköimään vaparilla uintiosuutta. Reilut 5h tuli uitua jopa märkäpuvulla viimeisten kahden viikon aikana järvivedessä.

Tunnelmia ja tapahtumia ennen kisaa

Perjantaina ennen kilpailu kävin kävin Joroisissa kilpailutoimistosta ilmoittautumassa ja hakemassa tarvittavan rekvisiitan, numerolaput ja vaihtopussit. Samalla tutustuin pyöräilyn ja juoksun vaihtoalueeseen, tarkistin reitin ja missä tapahtui mitäkin. Uinnin vaihtopaikalla en lähenyt käymään, sillä tiesin sen paikan ja siihen kerkeäisi tutustua kyllä aamulla. Ajoin Joroisilta mökille ja aloitin numeroiden kiinnittämisen ja vaihtopussien pakkaamisen. Samalla mietin, että mitä tarvitsen missäkin kohtaa ja kuinka toimin. Päätin muun muassa, että johtuen airinkoisesta ja kuumasta kelistä, en käytä erillistä pyöräilypaitaa, joka minulla oli musta, vaan pakkasin jo pyöräosuudelle valkoisen juoksupaidan, jota en sitten enää vaihda.

Tavaroita pakatessa huomasin, että olin unohtanut Garmin kelloni keittiönpyödälle kotiin laturiin. Hetken mietittyäni soitin Antille, että olisiko hänellä kenties kahta kelloa. No Antin kaverilta löytyi kello lainaan, jonka saisin ennen huomista kisaa. Samoin valkoinen juoksulippis oli myös jäänyt kotiin, joten pakkasin mökin seinältä perinteisen valkoisen Tikkurilan maalarilippiksen vaihtokamapussiin.

Lauantaina aamulla aamiainen kello 7 ja autolla kohti Joroista, sillä vaikka minun kisa alkaa vasta 11:30, minun piti viedä varustepussit ja pyörä vaihtoalueelle jo ennen kello 9:00. Sain auton hyvälle paikalle parkkiin aivan kisakeskuksen viereen ja viereisen auton kaverit vielä lainasivat minulle kunnon pumpun, jolla sain renkaisiin riittävät paineet (7,5bar). Oman pumppuni mittari oli rikki ja sillä ei noin kovia paineita varmaan edes renkasiin saa. 

Kilpailun eteneminen

Onneksi minun uintiosuuden startti oli viimeisten joukossa. Lähtölaukauksen pamahtaessa en pitänyt mitään kiirettä veteen menossa vaan aloitin uintiosuuden viimeisten joukossa. Jossain vaiheessa vilkaisin taakseni ja tais sieltä tulla vielä kaksi minua hitaampaa vaaleanpunalakkista uijaa (lakin väri kertoo sarjan). Ekalle kääntöpoijulle oli matkaa ehkä 700 metriä ja jo ennen sitä alkoi sinilakkisia naisia mennä ohi sekä vasemmalta, että oikealta. Muutaman kanssa tuli pientä kontaktia, mutta jo ennen ekaa kääntöpaikkaa tilanne rauhoittui normaaliksi. Myöhemmässä vaiheessa oli jopa vaikeuksia, kun kaikki edellä olevat uijat alkoivat olla niin kaukana, että heistä ei saanut enää reittilinjaa. Myös uintilasit alkoivat olla niin huurussa, että poijujen näkeminen oli hieman haastavaa. Viimein kuitenkin ranta häämöttämään ja selviydyin uintiosuudesta ajassa 1:02, kun parhaat uivat alle puolen tunnin ja keskivertokuntoilijat 35-45 minuutin väliin. Keli oli kohtuullisen tyyni ja vesi toki lämmintä, joten uintiosuus ei ollut mikään rasite varsinaisesti.

Vaihtoalueella oman vaihtopussin löytäminen ei ollut enää mikään ongelma, sillä telineessä ei montaa pussia riippunut. Märkäpuvun sain pois päältä varmaan alle minuutissa ja sitten paitaa ja sukkia jalkaan. Sukat olisi voinut laittaa toki vasta juoksuun, mutta olin päättänyt laittaa ne jo pyöräilykenkiin. Käytin pyöräilessä maastopyöräilyyn tarkoitettuja kenkiä, joten niillä oli helppo juosta pyörälle ja pyörää taluttaen tienvarteen vielä pari sataa metriä. Pyöräilyhousut minulla oli ollut jo märkäpuvun alla valmiiksi jalassa. Vaihto meni ensikertalaiseksi ihan hyvin, reilut 5 minuuttia.

Pyöräosuudelle läksin siis 1400 osallistujan joukosta hänniltä ajamaan muita takaa. Reitti ajettiin yhtenä reittinä, joten varsinaista seuraan en pyöräilyyn saisi. Ohittelin varmaan lähes 200 minua hitaampaa pyöräilijää 90km aikana. Pyrin ajamaan itselleni sopivalla rasitustasolla ja kolmenkympin kohdalla katsoin ekan kerran kello ja aika tasan tunnin olin ajanut. 45 km kohdalla Rantasalmella oli kääntöpaikka. Kilpailun kärki ja siis suurin osa oli siis tullut minua vastaa toista kaistaa ja siinä mielessä varsinkin menomatka meni varsin nopeasti muita kilpailijoita ja kauniita rantamaisemia seuratessa. 60km kohdalla huomasin, että olin 3h tavoiteajasta noin minuutin perässä. Yritin hieman kiristää vauhtia ja seuraavan kympin ajoinkin alle 20 minuuttiin. Loppumatkan ylämäet söivät kuitenkin vauhtia sen verran, että pyöräilyajaksi tuli 3.03.

Vaihto pyöräilystä sujui mallikkaasti, pyöräilykenkien vaihtaminen lenkkareihin ei kauaa kestänyt. Ei kun matkaan. Heti lähdön jälkeen oli eka juoma-asema, jonka jätin väliin, virhe. Juoksuosuus oli kolmena 7km lenkkinä, joka alkoi heti loivalla ylämäellä. Olin juonut pyöräilyn aikana vain noin yhden litran verran urheilujuomaa ja kun pääsin noin kilsan kohdalle huomasin, että ei tästä juoksusta tule mitään. Aurinko porotti ja lämmintä oli varmasti 30 astetta auringossa. Suu oli aivan kuiva ja jalat tuntuivat ihan tönköiltä. Olin siis aloittanut juoksun aivan liian lujaa huomioiden, että pyöräilyä oli 90km alla ja ensimmäisenä oli ylämäki. Juoksu tuntui todella vaikealta. Toiselta juoma-asemalta otin pari mukia juomaa. Mutta varmaa jo kilometri juoma-aseman jälkeen oli taas hirveä janon tunne. Ja jalat tuntuivat aivan voimattomilta. Noin viiden kilometrin kohdalla oli seuraava iso ylämäki. Heitin kävelyksi, eli pyyhkeen kehään. Ihan sama, tää juoksu ei mee 1.45 ja sellainen aika olisi tarvittu 6 tunnin alitukseen. Nyt yritetään vaan selvitä pois täältä. Seuraavilla juoma-asemilla join niin paljon kuin mahdollista ja otinpa vikalla kierroksella yhden geelinkin. Ylämäet kavelin joka kierroksella, kuten aika moni muukin. Pari vikaa kilsaa tulikin sitten jo taas normaalia vauhtia ja maaliin päästiin. Kokonaisaika painui 6.19. Alexander Stubb’in aika oli muuten 4.47. On meillä kovakuntoinen pääministeri ainakin jos mittarina on triatlonkisa.

Jälkipuintia

Järjestelyt toimivat upeasti ja kisan jälkeen oli kaikkea mahdollista tarjolla ja onneksi juomaa...kokista ja olutta. Ainut moite on, että järjestäjien olisi pitänyt laittaa yksi ylimääräinen vesipiste 5km kohdalle tälle vuodelle varsinkin kun lenkkiä oli pidennetty aiemmista vuosista.

Triatlonin uintiosuudesta selviää kuka tahansa uimataitoinen, jos ilkeää mennä polskuttelemaa tunniksi kilpauimareiden sekaan. Pyöräilyä ja juoksua kannattaa treenata ja niin, että pyörälenkin jälkeen lähtee heti juoksemaan. Tuntuu muuten ihan erilaiselta. Ensi vuonna uudestaan? No kuten aina, kun ei pääse tavoitteeseen aluksi on fiilis, että paska laji ja ei enää toisten, mutta muutama päivä kisan jälkeen en enää sano mitään. Niin ja taas se tuli todettua, että mun kropalle ei sovi täysivauhtinen kisa yli 20 asteen lämpötilassa. Se rupee kiehumaan.   

Joroisten kisasivut