No Limit Adventure 8.6.

Multisport-cupin toinen osakilpailu käytiin 8.6. Kirkkonummen Veikkolassa. Tällä kertaa IhanHukassa oli kisailemassa kahden joukkueen voimin. Antti seikkaili Markuksen kanssa kuntosarjassa, Mari ja Juha sekasarjassa. Kilpasarjassa kokonaismatka oli n.50km ja kuntosarjassa 10km lyhyempi. Kun käytössä oli vain yhdet kartat/joukkue, sekasarja eteni työnjaolla Juha: juoksusuunnistus, Mari: pyöräsuunnistus

Kilpailu alkoi prologilla, jossa urheilukenttää juostiin neljä kierrosta, johon oli etusuoralle lisätty aitoja ja vesiestekin piti aina ylittää. Kentältä juoksu jatkui ensimmäisellä suunnistutehtävällä, jonka karttaa ei oltu tarkoituksella jaettu etukäteen. Ensimmäinen rasti löytyi vielä porukan mukana kohtuullisen helposti, mutta toinen rasti aiheutti pientä päänvaivaa. Osa kilpailijoista lähti täysin toiseen suuntaan kuin toiset. IhanHukassa tiimikin ihmetteli karttaa ensin ihan väärällä puolella urheilukentän takana ennen kuin heille valkeni, että kartta oli peilikuva ja sitä piti katsoa väärältä puolelta paperin läpi aurinkoa vasten.  Hetken oltiin siis taas IhanHukassa.

 Seuraavaksi siirryttiin pyörän selkään. Ekalla pyörärastilla oli ihan typerä erikoistehtävä, jossa piti käydä kahlaamassa napaa myöten järvessä kirtämässä poiju. Ja sitten seuraavalle rastille. Olisi ollut hyvä katsoa tarkemmin molempia karttoja yhteen ennen reitin lopullista suunnittelua, sillä seuraavalle pyörärastille saavuimme kaikkein kätevimmästä mahdollisesta suunnasta: kantamalla pyöriä jyrkennettä ylös! Siitä sai sopivasti lisätreeniä rastilla ollutta kiipeilytehtävää.

Kiipeilyä seurasi toinen quest, jossa tuli seurata joen rantaa ja tarkoitus oli leimata vastaan tulevat kolme rastia. Kuulostaa helpolta, mutta käytännössä oli koko kisan vaikein osuus. Joen ranta oli tiheää ryteikköä ja toisen rastin rastilippu oli kadonnut jokeen, eikä pelkkää rastileimasinta ryteiköstä nähnyt. Parin kilometrin  rämpimisen jälkeen päätimme luovuttaa ja jättää pari jokirastia hakematta.

Matka jatkui nokkospellon läpi muutaman kilometrkin mittaiselle suunnistusosuudelle. Rastit löytyivät helposti ja kisa jatkui pyörän selässä. Seuraavaksi  saavuimme motocross-radalle, jossa kahdeksikon muotoinen rata piti kiertää määräajassa läpi. Täällä sitten oltiin taas IhanHukassa ja rata jouduttiin kiertämään kahteen kertaan – ympyrää ja kahdeksikkoa.

Pyöräosuus jatkui  Siikarantaan ja sieltä Nuuksion poluille, missä kartanluku poluilla olikin jo hitaampaa. Nuuksiosta palattiin takaisin kilpailukeskukseen ja jatkettiin juosten melontapaikalle. Lyhyt juoksupätkä saatiin ”oikaisemalla” tuplamittaiseksi tutustumalla läheiseen asuinalueeseen, ennen kuin oikea reitti melontapaikalle löytyi. Ensimmäinen melontarasti oli tiheän kaislikon takana, jonne kajakiilla pääseminen ei ollut helppoa. Muut melontarastit olivat selkeitä ja ainoa ongelma olikin jatkuvasti toiseen suuntaan kääntyvä muovikajakki, jota sai oikaista vähän väliä. Melonnan jälkeen juoksu jatkui ”notkeilla jaloilla” kisakeskukseen ja sieltä suunnattiin vielä viimeiselle korttelisuunnistusosuudelle. Varmuuden vuoksi kypärä päässä : )

Kaiken kaikkiaan aikaa IhanHukassa joukkueella kului 5.19 ja lisäksi lopputulokseen l+ 20min aikasakkoa puuttuvista jokirasteista.

IhanHukassa - Marj ja Juha

 

Kuntosarjalaisten (Antti ja Markus) NoLimit seikkailu

Olin Markuksen kanssa jo pitkää yrittänyt sovitella aikatauluja, jotta saataisiin ensimmäinen yhteinen multisport seikkailu koettua. No nyt sitten onnistui, seikkailua ja Ihanhukassa tilanteitakin syntyi. Markus oli jopa käynyt lenkillä, jotta kisassa selviää juoksuosuudet kunnialla läpi. Pyöräily ja melonta olivat entuudestaan vahvoja, joten sen suhteen oli kaikki kunnossa. Molempien suunnitustaidot oli vielä hieman arvoitus.

Mun oikea reisi oli päättänyt revähtää jalkapallon merkeissä viikko ennen kisaa ja kaikki poppaskontit oli käytettävä kuntoutukseen. No lähtoviivalle sai raahattua itseni ja Markusta ei tarvinnut paljoa psyykata, oli täynnä intoa ja energiaa.

Alkuun käytiin hakemassa kartat ja suunniteltu reitti todettiin meille helpoksi, vaikeita osuuksia ei heti tullut kartalta ilmi.

Kisa alkoi kilpasarjasta tutulla aitajuoksulla ja rastin haulla metsästä, jossa kartta oli piirretty peilikuvana. Mun jalka ei tietenkään tykännyt aitojen yli hyppelysta ja meno näytti mummomaiselta löntystelyltä. Aidan yli mentiin kävellen ja aita jäi haaroista kiinni, ei kovin vakuuttavaa. Markus otti ilon irti ja loikki aidat kuin bryggre aikoinaan ja siinä samalla keksi, että katsotaan annetua karttaa aurinkoa vasten ja siinä se rasti näkyi hyvin oikenpäin ja kahden ratakierroksen jälkeen metsään kohti rastia.

Rasti löydettiin helposti, mutta takastullessa seuraavan osuuden suunnistuskartta oli jäänyt maastossa oksaan kiinni ja repeytynyt kädestä irti. Huomasin sen parin sadan metrin juoksun jälkeen, kun kädessä oli kämmenen kokoinen pala karttaa. Siinä sitten takas etsimään ja kyselemään kanssakilpailijoilta, oliko näkynyt reitin varrella karttaa. No löytyihän se ja Ihanhukassa tiimi selvisi tilanteesta ja pääsi jälleen vauhtiin. Ens kerralla sitten kaikki kartat kelmun sisään!

Kaupunkisuunnistus eteni hyvin ja jalka kesti kevyen hölkkävauhdin. Olimme toisiksi viimeisiä ja pikkuhiljaa tarkalla suunnistuksella saatiin muita häntäpään porukoita kiinni, vaikka vauhti ei päätä huimannut.    

Seuraavaksi oli vuorossa melonta ja se sopi meille. Siinähän ei paljon jalkoja tarvii, muuta kuin rantautumisessa. Melonta tuntui toimivan ja laitoimme kaikki peliin. Psyykkasin siinä, ettei käsiä enää tässä kisassa tarvita ja vauhti kohosi huimaksi. Yksi haukikin jäi kajakin alle, taisi tosin olla kuollut jo ennen törmäystä, kun ei paljon sätkinyt. Rastien haku jäi mun huoleksi ja kivaahan se oli rämpiä rastileimaa ryteiköistä ja vettä polvia myöten. Homma toimi, ohitimme monta paria ja kärkikin näkyi jo muutan sadan metrin päässä.

Kannootit jätettyämme hölköttelimme hakemaan pyörät kisakeskuksesta. Oli aika aloittaa pyöräsuunnistus. Ensimmäinen rasti piti olla helppo, mutta olimme hetken Ihanhukassa, kun vauhdin hurmassa emme tajunneet kääntyä rastille vievälle pikkutielle. 50 m ohi ja ihan hukassa hetken. Rasti löytyi haparoiden ja herätys oli koettu.

Seuraavalla rastilla käytiin pulahtamassa järvessä napaa myöden ja sitten matka jatkui kohti kallio questia.

Qeustillä oli luvassa Kalliokiipeilyä. Pientä hämminkiä aiheutti kiipeilyvaljaiden puute, siinä pientä sanaharkkaa jonotusnumeroista käytiin muiden kilpailijoiden kanssa. Sopu löytyi ja hetken odottelun jälkeen päästiin suorittamaan kiipeilytehtävä. Sitten tulikin yllätystehtävä ja piti hakea kallion alapuolella virtaavan puron luota kolme rastia. Kaksi rasteista olikin helppoja ja yhtä ei tuntunut löytyvän. Mentiin joenvarttapitkin ainakin puolituntia kunnes päätimme luovuttaa. Aikaa hukkaantui kaikenkaikkiaan tunti tälle rastille. Sama ongelma oli lähes kaikilla kilpailijoilla ja lopputulokset taisivat muokkaantua sitten tämän perustella. Harmillinen kömmähdys järjestäjiltä, kun rastilippu oli karannut rastilta ja pelkkä kapula oli jäänyt rastille, jota sitten ei tahtonut oikein löytyä.

Loppu olikin sitten pelkkää pyörällä ajelua aina maaliin asti. Yksi tehtävä matkan varrella oli  motocross radan kurvailut. Se olikin Markuksen pravuuri laji ja nautinto oli sen mukainen. Mulle oli käydä köpelösti, kun sormen paksuinen keppi päätti hypätä pyörän pinnojen ja takavaihtajan väliin. Onneksi tajusin sen heti ja painoin takajarrun lukkoon. Kalustovaurioita ei pahemmin tullut, ainoastaan vaihtaja vääntyi ja onneksi ulospäin. Vaihteet toimivat ja matka pääsi jatkumaan.

Seuraavaksi oli vuorossa maali ja sinne vedettiin sitten Markuksen johdolla. Yritin huutaa takaa reitti ohjeita Veikkolan liikenneympyrässä ja eihän se siinä edellä mitään kuullut. Minä menin suoraan ja Markus jäi huvittelemaan ympyrään ja veti siinä sitten kunniakierroksen. Siinä paikalliset autoilijat ihmeissään, kun maastopyöräilijä tekee ruuhkaa keskustan risteykseen. Siinä aikansa pyörittyään löysi Markuskin oikean liittymän ja matka jatkui kohti maalia.

Maaliin tultiin vauhdilla ja huutelin että tolppaleima ja maalileima. Tolppa löytyikin ja maaliin tultiin luultavasti sääntöjen vastaisesti pyöräillen. Siinä sitten onniteltiin toisiamme ja menimme purkamaan tavarat ja Emitin ja siitä sitten tulikin yllätys! Meiltä puuttui maalileimaa, voihan nenä ja siihen viereen sitten äkkiä leimalle. Siinä tuli sitten viimeinen hukassa tilanne ja viisi minuuttia lisää kilpailuaikaa.

Hauskaa oli kömmähdyksistä huolimatta, todettiin yhdessä tuumin!

.. ja sitten vaan kohti seuraavaa seikkailua, se onkin sitten Ranskassa saakka oleva 80 km.n  vuorijuoksutapahtuma...

-Antti