IhanHukassa

  Lähtökohdat Takana on haasteellinen alkuvuosi. Every single street Helsinki projekti https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009651837.html meni tammikuussa tauolle lonkkaongelman takia. Lonkkaongelmasta siirryin suoraan seuraavaan, kun maaliskuun puolivälissä iski välilevyn pullistuma. Takaisin juoksuharjoitteluun pääsin vasta toukokuussa. Jotta kesäkin olisi haasteellinen, pannutin ensin Nuuksio Backyard Ultrassa vasemman kyljen ja sama kylki meni heti uudestaan heinäkuun puolivälissä. Tähän päälle vielä Malminkartanon fasaaninousussa oikean käsi vääntyi alle, jonka seurauksena käsi kesti juuri ja juuri tunkkausta, ei paljon muuta. Koko vuodelle kertyi ennen kisaa 960km juoksua sekä kävelyä eri muodoissa 860km. Tunkkausosastolla ei ollut kovin paljon vahvempaa tekemistä, ennen kisaa kesä-syyskuussa ehdin saada kasaan noin 20k verttiä. Viisaampi olisi varmaan jättänyt lähtemättä TORrille, mutta kun lennot ja osanottomaksu on maksettu, on mentävä paikan päälle katsomaan ku

Palataan ensin takaisin kevääseen. Huhtikuun alussa juoksin Milanon maratonilla 3:29, koko talven harjoittelu oli tähdännyt katumaratonilla 3:30 alitukseen. Milanon jälkeen kävin vielä yrittämässä puolikkaan ennätystä 14.5, joka hyytyi takareisivammaan kilometri ennen maalia. Jalka kuntoutui kuitenkin Karhunkierrokselle sen verran, että päätin kokeilla, onko KK perusmatka läpäistävissä pelkästään sauvakävellen aikarajan puitteissa. Tätä olin jo pyöritellyt mielessäni ensimmäisestä Karhunkierroksesta 2015 lähtien.  Ennen KK:ta ehdin hätäisesti sauvakävellä viimeisen reilun viikon aikana 40km, joten aika kylmiltään tuli lähdettyä kävelemään 170km. Menomatka Hautajärvelle meni hyvin, mutta paluumatka oli loppua kohden todella hidasta, maaliin kuitenkin ajassa 35h. Palautuminen Karhunkierrokselta kesti todella kauan, vasta kahdeksan viikon päästä reidet alkoivat tuntua normaaleilta. Sauvakävely ei siis tarkoita sitä, että perusmatkalta palautuu nopeammin. Lähtökohdat Vaaroille eivät olleet

Tor Des Geants on epäilemättä yksi maailman kovimmista polkukisoista. Terävimmälle kärjelle se saattaa olla polkujuoksua, suurimmalle osalle kilpailijoista on kuitenkin kyseessä selviytymiskisa. Selviytyä matkasta annettujen aikarajojen sisällä ja säätää oma nukkuminen siten, että säilyy jotenkin tolpillaan. Reitin pituus on lähes 350km ja nousua/laskua on 31km. Tosin kukaan ei taida tarkalleen tietää pituutta tai nousun määrää, mutta ainakin oma Garmin mittasi lukuja, jotka viittaavat siihen, että tuo tänä vuonna ilmoitettu on lähellä totuutta. Matka on jaettu 7 etappiin, joiden välissä on aina life base eli isompi huolto, jonne kilpailijan varustekassi kuljetetaan, siihen voi pakata vaihtokengät tai tarpeelliseksi katsomaansa muuta varustetta, jota voi vaihtaa päälle kelin muuttuessa. Pakollisten varusteiden lista on lyhyt: - muki - matkapuhelin - henkilöllisyystodistus ja vakuutustodistus - 2 kpl avaruuslakanoita - ruokaa - vettä (vähintään 1,5L) - 2 toimivaa otsalampp

Viime vuosi oli mennyt koronan merkeissä; Sairastin koronan ja jälkitautina vielä keuhkokuumeen huhtikuussa, joten viime kesän kunto ei paras mahdollinen juoksemisen kannalta. Sen verran sain harjoiteltua, että Virossa elokuussa pääsin osallistumaan Rogaining 24h EM-kisoihin, joista toki saavutimme 55v-sarjassa 5. sijan. Matkaa kertyi vajaat sata kilsaa pääosin kävellen. Alkutalvesta keuhkot alkoivat oireilemaan uudelleen ja kävin jälkitarkastuksessa. Sain silloin joulukuussa kortisonia sisältävän astmapiipun, joita hengittelin pari kolme kuukautta. Se auttoi ja jatkuva liman nousu helpotti talven hiihtolenkeillä. Muutenhan talvi oli erinomainen hiihdon kannalta, sillä hiihdin 3000km. Jotta kesällekin tulisi jotain juoksutavoitetta, päätin jossain kohtaa osallistua NUTS:in 164km juoksuun Hetasta Äkäslompoloon. Lenkkeilyn aloitin tosi myöhään Kilpisjärjeltä palaamisen jälkeen huhtikuussa ja senkin jälkeen kävin vielä muutamia kertoja Oittaalla hiihtämässä. Kaikki toukokuun lenkit ol