maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaisrogaining 6.1.2014

Tänäkin vuonna IhanHukassa-tiimin ohjelmassa oli perinteinen Loppiaisrogaining. Kiitos lumettoman alkutalven, juoksuharjoittelu oli jatkunut Raato-juoksusta tauotta. Edellisenä lauantaina olimme käyneet kipaisemassa Nuuksion takalenkin, reilut 50km. Alunperin kisaan oli ollut tarkoitus lähteä koko kolmikolla, mutta Tommi joutui perumaan osallistumisen kipeytyneen säären takia. Arvaten Tommin poissaolo tulisi tarkoittamaan ongelmia varsinkin pimeän tullessa. Sen verran heikkoa minun ja Antin yösuunnistustaidot (ja näkökyky) ovat. Mutta läksimme metsään ihan vaan ulkoilemaan.

Maasto ja alue oli osittain tuttua, mutta maastossa olevista poluista meillä ei ollut ennen lähtöä mitään käsitystä. Kesällä olin käynyt ko. maastossa suunnistamassa ja viime talvena tuli hiihdettyä Sipoon korven latuja. Kartat saatuamme meille hahmottui suunnitelma lähteä kiertämään rasteja alakautta vastapäivään. Kartan mukaan polkuja oli suhteellisen vähän, jonka takia arvioimme etenemisvauhdin hitaaksi ja teimme vain n. 45km reitin.

Alkuun meni ihan kohtuullisesti reittiä 25-42-57, tosin jo 42:lla teimme pienen lenkin, kun menimme ensin rastin alapuolelta ohi. Kun läksimme rastilta 57 kohti 48:aa huomasimme, että maastossa on paljon enemmän polkuja, kuin mitä karttaan on piirretty ja jotkut isommat ”polut” ovat jopa ruskealla värillä, eli ihan saman värisiä kuin korkeuskäyrät, mutta aavistuksen paksumpia. Rasti 48 löytyi helposti, vaikka alun perin meillä oli ollut tarkoitus mennä karttaa merkittyä polkua rastin lähelle, mutta olimmekin ihan eri polulla ja tulimme suoraan polkua lähes rastille. 


Seuraavat rastit 27 ja 29 löytyivät helposti. Sitten vaan tietä pitkin motarin toiselle puolelle.  Sillan jälkeen päätimme, että juoksemme ensin hirviaidan reunaa rastin pohjoispuolelle, josta nousemme rastia kohden. Alueella oli useita koiranulkoiluttajia ja eräs koira lähtikin juoksemaan peräämme, kun lähdimme nousemaan rinnettä ylöspäin kohti rastia. Koira taisi kerran jopa napata Anttia kädestä kiinni. Huusimme useaan otteeseen koiranulkoiluttajalle, että voisitko ottaa koiran haltuun. Eipä koira oikein totellut. Liekö episodi vienyt liikaa huomiota, sillä taas teimme pienen pummin, kun nousimme ensin isommalle mäelle 100 metrin päässä rastilta.

Seuraava rasti 32 napattiin helposti tietä, polkua ja lammen rantaa juosten kuten seuraavakin 38, joka oli hieman polulta sivussa. Tästä jatkoimme kohti rastia 50 taas polkua pitkin, joka kyllä sitten hävisi sähkölinjan ylityksen jälkeen, mutta rasti oli kuitenkin helppo löytää isojen kalliojyrkänteiden välistä. Samaa reittiä takaisin ja suunta ojanvarressa kulkevaa polkua pitkin jyrkänteen alla olevalle 55:lle. Seuraavaksi suuntasimme tien yli rastille 45 ja sieltä takaisin tietä pitkin kohti Fiskträskiä ja järven molemmin puolin olevia rasteja 34 ja 35, josta homma jatkui edelleen kohti rasteja 51 ja 46. Tässä vaiheessa kilometrejä oli kertynyt noin 30km ja aikaa kulunut vasta reilut 5 tuntia.

Homma tuntui olevan hanskassa. Laskimme, että meillä jää noin tunti ylimääräistä aikaa suunnitellun reitin läpivientiin. Seuraavalle rastille 41 mentäessä alkoi jo hämärtää ja kartan luku alkoi olla vaikeampaa. Rastin jälkeen viritimme lamput ja samalla pidimme lyhyen energiatankkaustauon. Ja ei kun takaisin taas isommalle tielle ja talon nurkalta lähtevää polkua pitkin kohti rastia 52. Tässä kohtaa alkoivat ensimmäiset haasteet. Metsäkone oli muuttanut polun uran aivan erilaiseksi ja käännyimme liikaa vasemmalle kohti etelää. Meidän onneksi menimme yhtä matkaa tässä vaiheessa Reijon ja x kanssa. Päätelimme sijaintimme aivan oikein ja löysimme ojan ja seuraavasta ojan risteyksestä myös rastin 52. Siitä jatkoimme edelleen lähes yhtä matkaa kohti rastia 36, joka löytyi myös Reijon avustuksella helposti.

Tässä vaiheessa tiemme erosivat ja me läksimme pimeässä tarpomaan kohti rastia 58, joka varsinkin rastipisteenä näytti kohtuullisen helpolta. Todella korkea pitkulainen kallio. Kuitenkin suunnassa pysyminen pimeässä metsässä tuotti hieman ongelmia jo tässä vaiheessa ja kerran huomasimme olevamme väärällä puolella erästä kalliota. Onneksi se oli helppo päätellä siitä, että kallio käänsi meitä selkeästi pois suunnasta, ei muuta kuin hieman takaisinpäin ja toiselta puolelta kalliota. Iso jyrkänne löytyi lopulta ja sen jälkeen arvoimme hieman, että mistä kohtaa pääsee jyrkänteen päälle. Jouduimme kiertämään aivan toiselle puolelle jyrkännettä, ennen kuin kiivettävä paikka löytyi ja rasti sen päältä.



Seuraavaksi suuntasimme kohti rastia 54. Jyrkänne, jonka päällä jossain kohtaa rasti oli, löytyi kohtuullisen helposti, mutta sitten alkoivat ongelmat. Pimeän näkökyvylläni en pystynyt hahmottamaan kartasta tarkasti, missä kohtaa rasti sijaitsi isolla harjanteella. Samoin Antilla oli ongelma, risu oli osunut häntä silmään ja piilolasi oli mennyt luomen alle kurttuun, eikä hän saanut sitä sieltä pois. Kaveri oli juossut metsässä viimeiset rastivälit yhdellä silmällä. Sitten meillä oli myös toinen ongelma. Rastitunniste oli kivi, mutta en minä ainakaan tässä vaiheessa edes tunnistanut kartasta kiveä. Tämä johtui siitä, että emme tässä vaiheessa kumpikaan tajunneet, että tässä kartassa kiven merkki ei olekaan musta piste, vaan väärin päin oleva T. Pyörimme arviolta 30 minuuttia harjanteella ennen kuin oikea kivi löytyi. Karttaa yritimme tulkita useasti, mutta olimme selkeästi olleet koko ajan liian ylhäällä.

Seuraavaksi läksimme suunnistamaan tietä pitkin kohti rastia 49. Taktiikkamme oli mennä ensin tieltä polulle ja sitä pitkin ojalle ja ojan vartta rastille. No, ensin ongelman aiheutti se, että maastossa oli paljon enemmän polkuja kuin kartassa ja se polku, jota etenimme kohti rasti alkoi kääntyä väärään suuntaan. Teimme päätöksen mennä maastoa pitkin kohti ojaa, joka tulikin vastaan. Sitten vaan joen vartta kohti rastia. Emme tässä vaiheessa tietenkään tarkistaneet, että rastihan ei ole merkitty ojan varteen, vaan se on kivi. Aikamme pienessä kuusikossa ojan vartta seuraten tulimme ojien risteykseen ja tajusimme, että olemme jo menneet rastin ohi. Tässä vaiheessa tajusimme tarkistaa rastimerkin ja kartan tarkastelun jälkeen huomasimme, että onhan siinä taas se T, mutta hieman ojan vieressä. Ei siis muuta kuin ojan reunaa takaisin päin ja löytyihän se kivi. Pummia yhteensä noin 20 minuuttia.

Tässä vaiheessa alkoi aika käydä vähiin ja kaiken huipuksi meidän molempien kelloista loppui akut. Minun Garmin hyytyi ajassa 7:37. Onneksi tuolta maaliin oli pelkkää tietä ja juoksuvoimia oli hyvin jäljellä. Matkalla käytiin vielä poimimassa tien vierestä rasti 56 mäen päältä, mutta 22, joka oli alun perin mukana plänissä jätettiin ajan puutteen vuoksi leimaamatta. Lopussa piti vielä oikaista pellon kulman yli, jotta varmasti oltiin maalissa kännykän kellon mukaan hieman alle 8 tunnin.

Kiitos järjestäjille. Tällä kertaa Loppiaisrogaining ei ollut todellakaan tiejuoksua, vaan hienoa suomalaista maastoa parhaimmillaan.

 Tämän jälkeen saakin sitten talvi tulla, sillä Marcialongan hiihtokisaan on enää kolme viikkoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti