Synkkä Syysunelma 2016, 21-22.10. Sammatti
vai kolmen UTMB pisteen tähden
Elokuussa Roga-kisassa alustavasti sovin Tommin kanssa, että
voisin tulla Synkkään Syysunelmaan tänä vuonna toimitsijaksi, tiimikumppani kun
oli ko. kisan ratamestari. Silloin se tuntui hyvältä ajatukselta, varsinkin kun
oli kaksi yli 100km kisaa kahden viikon sisällä takana. Muutenkin ajattelin
pitää hieman taukoa juoksemisesta ja keskittyä muihin lajeihin. Suunnistamassa
kävin muutaman kerran loppukesästä.Sitten tuli tietoa, että Tommi olikin saanut viime vuoden Mammuttimarssin UTMB -pisteet viimein läpi ja toiveissa oli, että myöskin tämän Syysunelma hyväksyttäisiin ITRAn toimesta. Uutena haasteena itselleni oli, että matka oli pidennetty 160km ja niin pitkää matkaa en ollut koskaan mennyt. Alkoi yleinen FB keskustelu maksimiajasta. 24h tuntui ainakin itselleni mahdottomalta. Kilpailujohtaja ja ratamestari heltyivät lopulta antamaan 160km kisalle 30h maksimin. Pitäisikö osallistua? Aikaa kisaa oli tässä kohtaa 6 viikkoa. Ei kun treenaamaan. Kahta viikkoa ennen kisaa meni jo 30km lenkki, ei kun ilmo sisään. Yhteensä treeniä tuli viidessä viikossa 400km.
Pekan kanssa aloitimme reitin suunnittelun edellisellä viikolla ja reitti vaikutti ihan juostavalta. Toki olihan ratamestari sinne laittanut jonkin verran pakollisia metsäpätkiä erityisesti alkulenkille, jossa rastit olivat samoja kaikilla matkoilla. Piirsin varoilta myöskin 100km kaksi eroavaa vikaa rastia karttaan, jos siinä kohtaa tuntuu siltä, että 60km extra-lenkille ei pysty lähtemään.
Levollisin mielin kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Varmistin
vielä ratamestarilta, että lenkkari on sopiva jalkine, eikä matalapohjaisia
Inov’ia kannattanut laittaa jalkaan ainakaan liukkauden takia. Ennen kilpailun alkua, saimme kuulla upean nokkahuiluesityksen.
6. rasti oli uimarasti noin 18km kohdalla. Olihan se taas ihan jäätävää käydä uimassa. Kävin vielä varmuudeksi kiertämässä joutsenen, jotta saisin varmasti olla riittävän kauan järvessä. Tässä kohtaa vaihdoin kuivan paidan ja sukat. Tuntuivat ihan mukavilta viilenevässä yössä. Makkara käteen ja taas matkaan. Seuraava supparasti oli helppo, sillä olimme hommanneet siitä suunnistuskartan. Tosin rastilta lähtö kohti seuraavaa ei ollut ihan yhtä järkevää tekemistä. Tässä kohtaa piti toisen kerran tarttua puhelimeen, kun olimme ajautuneet yhden mäen eri puolille Pekan kanssa.
Seuraavat rastipisteet olivat helppoja aina tuonne 13. saakka.
14. rasti oli lampi ja siinä teimme ison kierroksen, kun läksimme polulta liian myöhään metsää ja ajauduimme rastin viereen pyörimään.
Rastilla 28. meni taas pyörimiseksi. Kuopassa, kaksihaarainen mänty oli ratamestarin rastimääre. No se mänty ei todellakaan ollut kuopassa. Mutta kyllä mekin etsittiin rastia ehkä liian isosta kuopasta, kun pyörittiin koko kaivoalueen "kuoppaa" läpi. Olisi toki auttanut, jos rastien kohdalta olisi ottanut hieman tarkemmat kartat. Ehkä ensi kerralla J
Rastin 29. jälkeen alkoi pimeys taas uudelleen. Meillä oli vielä muutama metsäoiko tuon jälkeen, mutta ne menivät kohtuullisen hyvin. Muutenkin loppuosalla oli rastivälit olivat paljon pidempiä ja suurin osa rasteista aivan tien reunassa. Ainoastaan viimeistä urheilukentän ulkohuusia etsittiin tovi kuusikosta.
Pallukoiden liikettä voi käydä jälkeenpäin vielä katsomassa osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/2016synkkis/?v=m3 Aikaa ei tarvitse käyttää 27tuntia, sillä niiden liikettä kannattaa nopeuttaa J
Karpaasi
160km matkalle läksi vain viisi urhoolista. Kärkikaksikko
lähti alusta saakka ihan omaa vauhtia ja minun ja Pekan seuraan liittyi
kolmanneksi vielä JR. Meidän kartamme tulostustarkkuus oli 1:25000. Sen
tarkkuus yllättää aina kun menee metsään. Heti ensimäisen rastin pakollisella
metsäosuudella tuli epävarma olo; Ei tässä näin isoja jyrkänteitä ja mäkiä
pitänyt välissä olla. Läksimmeköhän oikelta kohdalta metsään? No viimein tuli
kuitenkin tie vastaan, jonka toisella puolella oli rastikumpare.
Toiselle rastille menimme kumpareiden alapuolella menevää
polkua pitkin, kunnes lopussa sitten aloimme nousta rinnettä ylös. Pekka ja
Jussi jäivät etsimään rastia mäntyjen välistä edelliselle kumpareelle, itse
kiipesin ensin korkeimalle kohdalle ja sieltä laskeuduin motarin vieressä
olevalle kumpareelle, jossa rasti olikin. Aloin huutelemaan Pekkaa, mutta ei
vastausta. 15 minuuttia meitä myöhemmin lähteneiden muiden matkojen
juoksijoiden valoja alkoi lähestyä, mutta ei niistä kukaan ollut Pekka. Viimein
soitin hänelle, että tuu nyt per... tänne toiselle puolelle, rasti on täällä J Seuraavat rastivälit mentiinkin sitten hieman letkaa muiden
100km osallistujien kanssa. 6. rasti oli uimarasti noin 18km kohdalla. Olihan se taas ihan jäätävää käydä uimassa. Kävin vielä varmuudeksi kiertämässä joutsenen, jotta saisin varmasti olla riittävän kauan järvessä. Tässä kohtaa vaihdoin kuivan paidan ja sukat. Tuntuivat ihan mukavilta viilenevässä yössä. Makkara käteen ja taas matkaan. Seuraava supparasti oli helppo, sillä olimme hommanneet siitä suunnistuskartan. Tosin rastilta lähtö kohti seuraavaa ei ollut ihan yhtä järkevää tekemistä. Tässä kohtaa piti toisen kerran tarttua puhelimeen, kun olimme ajautuneet yhden mäen eri puolille Pekan kanssa.
Seuraavat rastipisteet olivat helppoja aina tuonne 13. saakka.
14. rasti oli lampi ja siinä teimme ison kierroksen, kun läksimme polulta liian myöhään metsää ja ajauduimme rastin viereen pyörimään.
Seuraavakin lampirasti 19. ”kultalähde” ei mennyt ihan
putkeen. Juoksimme siinä isoa tietä kaveriporukan kannassa ja ihmeteltiin kun
jatkoivat vielä suoraan, kun me jo käännyimme metsään polulle. Ensin vielä
juoksimme seuraavan polkuristeyksen ohi 400m ja takaisin ja sitten vielä polun
loputtua lampi ei meinannut löytyä. Jälkeenpäin kuulimme, että isolta tieltä
oli jopa opastettu polku lähteen hieman myöhemmin. Ei meidän kartassa ja kaverit
eivät kertoneet. Per.. mitä kavereita.
Tässä kohtaa alkoi yön pimeys pikku hiljaa kirkastua.
Valoisuudesta sai uutta virtaa ainakin mentaalisesti. Muutamaan kertaan olin
miettinyt taas homman järkevyyttä. Rastilla 24., 90km kohdalla, ei tarvinnut
edes miettiä, että menisikö tästä suoraan maaliin. Rastilta 26. lähtiessä
sattui ja tapahtui taas. Unohdin sinne kompassin. Onneksi Pekka jo seuraavassa
risteyksessä, n. 500m päässä, oli lähdössä väärään suuntaan ja meinasin
tarkistaa asiaa kompassista, jota ei ollutkaan peukalossa. Ei kun hakemaan,
kilsa lisää matkaa. Rastilla 28. meni taas pyörimiseksi. Kuopassa, kaksihaarainen mänty oli ratamestarin rastimääre. No se mänty ei todellakaan ollut kuopassa. Mutta kyllä mekin etsittiin rastia ehkä liian isosta kuopasta, kun pyörittiin koko kaivoalueen "kuoppaa" läpi. Olisi toki auttanut, jos rastien kohdalta olisi ottanut hieman tarkemmat kartat. Ehkä ensi kerralla J
Rastin 29. jälkeen alkoi pimeys taas uudelleen. Meillä oli vielä muutama metsäoiko tuon jälkeen, mutta ne menivät kohtuullisen hyvin. Muutenkin loppuosalla oli rastivälit olivat paljon pidempiä ja suurin osa rasteista aivan tien reunassa. Ainoastaan viimeistä urheilukentän ulkohuusia etsittiin tovi kuusikosta.
Viimein maali häämötti. Tosin Pekka oli useaan otteeseen
nähnyt veneitä vikalla osalla tien laidassa, vaikka vettä ei ollut niissä
kohdissa vielä lähelläkään. Maaliin juostiin hyväkuntoisina vielä ennen
puoltayötä. Pakollisen lehdistön valokuvaamisen ja haastattelun jälkeen
pääsimme nauttimaan järjestäjien antimista. Tällä kertaa keitto oli huomattavasti
parempaa kuin ensimmäisessä Mammutissa Kytäjä-Usmin maisemissa 2010, jossa
nuudeliliemessa oli yksi nakki. Siellä juoksin ekaa kertaa yli maratonin, 70km.
Nyt 160+km.
Kiitos järjestelijöille ja erityisesti ratamestarille. Sua kirottiin useasti, upeat radat JPallukoiden liikettä voi käydä jälkeenpäin vielä katsomassa osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/2016synkkis/?v=m3 Aikaa ei tarvitse käyttää 27tuntia, sillä niiden liikettä kannattaa nopeuttaa J
Karpaasi
Kommentit
Lähetä kommentti