maanantai 2. kesäkuuta 2014

Bodom Trail, 29.5.2014

Kun Bodom Trailin kilpailu viime vuonna julkistettiin, en ollut yhtään innostunut osallistumaan. Ajatus maastossa juostavasta puolikkaasta, joka kuitenkin vedetään aika lailla täysillä, tuntui lähinnä vastenmieliseltä.

Kummasti vaan alkoi kisaviikolla mieli muuttua ja perustelin asian jotenkin itselleni, että eihän sinne tarvitse lähteä täysillä vetämään. Kisakuntoa ei mitenkään edesauttanut puolitoista viikkoa aikaisemmin juostu Leidenin maraton eikä edellisenä lauantaina 28 asteen helteessä juostu Montrail viiskymppinen.

Kisaa edeltävänä iltana sain kuitenkin hankittua peruutuspaikan, tankkauskin oli jo tässä vaiheessa suoritettu pizzan ja punkun merkeissä. Erinomainen lähtökohta onnistuneelle suoritukselle.

Pelipaikalle saavuttiin Antin kanssa joskus kahdeksan jälkeen ja vältettiin suurimmat ruuhkat kisamateriaalin noudossa. Loppuaika ennen lähtöä kulutettiin tuttujen kanssa jutellen sekä ihmetellen miksi Pirttimäen kahvilan ovet pysyvät suljettuna. Kahvia teki mieli, mutta saamatta jäi, koska järjestäjilläkään ei ollut mitään omaa myyntipistettä. Tämän epäkohdan toivottavasti korjaavat ensi vuodeksi.

Läpänheittoa ennen kisaa Anttien kanssa. Kuva Merja Ylihärsilä.

Ennen kisaa suunnittelin, että lähtisin kakkosryhmässä, siinä pääsisi ehkä lähemmäs kärkeä ja vältettyä suurimpia ruuhkia. Kun ensimmäinen ryhmä oli järjestäytynyt lähtöön, kiertelin hetken ja totesin, että eihän täällä ole enää ketään tuttuja. Siirryin siis kuitenkin ensimmäiseen ryhmään ja paukusta liikkeelle. Tarkoitus oli edes vähän jarrutella menoa ensimmäisen kilometrin hiekkatiepätkällä, ettei heti ala ahdistaa. Jossain määrin onnistuikin ja ensimmäinen kilometri mentiin ajassa 4:50. Kun siirryttiin polulle niin eteneminen alkoi tökkiä ruuhkien takia. Vaikea arvioida paljonko tämän takia meni aikaa hukkaan, mutta sykkeiden perusteella viidennen kilometrin kohdalla on saanut jo mennä haluamaansa vauhtia.

Aika lailla letkassa tuli mentyä ensimmäinen kierros, ohituksia tuli tehtyä jonkun verran ja muutama tuli takaa ohi. Ensimmäisen kierroksen kohokohta oli Jannen ja Juhan kannustusjoukot jossain 6km kohdilla, metsä raikui ainakin puolen kilometrin päähän, kun kundeilla oli täysi älämölö päällä.

Ekan lenkin lopussa porukka alkoi harveta ja kun lähdin toiselle kierrokselle (jonne ei kovin paljon tehnyt mieli lähteä) niin takana ei näkynyt kuin pari tyyppiä sadan metrin päässä. Edessä sentään oli reilun parinkymmenen hengen letka, jonka sain pikkuhiljaa imettyä kiinni. Toiselle lenkille lähdettäessä oli ilmeisesti ainoa juomapiste, josta vettä olisi saanut ilman omaa mukia. Senkin onnistuin jotenkin täysin missaamaan, joten koko reissu meni ilman juomista, onneksi keli oli kuitenkin mitä oli, joten en sitä kauheasti jäänyt kaipaamaankaan.

Jossain 14km kohdalla sain Alin kiinni ja jotenkin jäin siihen semimukavuusalueelle roikkumaan peesiin. Maastossa olisi voinut ehkä vähän kiristää, mutta ajattelin, että tässä on viikatemies sen verran lähellä, että ei tehnyt mieli hirveästi höntyillä ja jumituin peesiin. Kuvittelin varmaan säästäväni voimia johonkin loppunostoon.

Kaikilla tiepätkillä jengi lappoi huolella ohi ja taas metsän puolella selät tulivat eteen ohitettaviksi. Pikkuhiljaa kilometrit siinä kuitenkin vähenivät ja jossain 18km kohdalla totesin, että mitään kanttausta ei ole tulossa. Toivoin kuitenkin, että mitään suurempia mäkiä ei olisi enää tiedossa. Mitään käsitystä tästä ei ollut, koska en ollut yhtään tutustunut reittikuvaukseen, onneksi Ali tiesi kertoa, että mitään isoja mäkiä ei enää ollut jäljellä.

Alin peesissä, jossain Hynkänlammen (?) paikkeilla. Kuva Kaj Ewart.

Lopun hiekkatienpätkällä peesi meni menojaan vaikka sykekäyrä näyttää siltä, että jotain loppunostoa olisin tehnyt, ihan kaikkea ei vielä ollut metsään siis jätetty.

Mutta joo, helvetin hauskaahan tämä oli, vaikka pikkasen rääkkäyksen puolelle menikin. Ensi vuonna uudestaan ja paremmalla valmistautumisella pari minuuttia pois. Jos ensi vuodeksi saisi vielä H50 sarjan olisi mukavampi lukea tulosluetteloa...

Reitti

Tulokset

Paljon enempää ei koneesta irtoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti