maanantai 5. elokuuta 2013

Jämi MTB 84km 4.8.2013

IhanHapoilla! No ei onneksi mutta kyllä vauhdikkaalle reitille nousuakin oli sisällytetty.

Hiihdin talvella Jämin 42km hiihdon ja ilmottauduin samalla Jämi147 triplaan (hiihto, MTB, maastojuoksu). Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vuorossa oli sarjan toinen laji eli 84km MTB.

Luvassa oli kuuma ja helteinen päivä ja lämpötila olikin melkein trooppisissa tunnelmissa jo ennen yhdeksää kun saavuin paikanpäälle. Alkusäätö menee yhden lajin kisoissa niin helposti että sitä erehtyy aina jo epäilemään että jotain oleellista on ihan varmasti unohtunut. No, tällä kertaa se oli pyöräpaita, mutta onneksi mukana oli ihan kelpo vaihtoehto, joten nou panik.

Valmistautuminen ei ollut ihan ideaali: olin flunssassa koko alustavan viikon joten sekä reiskojen että keuhkojen tilanne oli täysi kysymysmerkki. Sen lisäksi pyörän selässä on tullut istuttua viime vuotta vähemmän + yhtään pitkää vk-lenkkiä ei ollut pohjalla.. Ei siis näin.. :)
Nymmennää. Kuva: Onevision.fi

Startti tapahtui Jämi Areenan viereiseltä lentokentältä klo 10. Piiitkän alkusuoran aikana ehdin jo todeta että jalkoihinhan tässä jäädään. Ei toiminut oikein reiska eikä keuhko. No, päätin olla kärsivällinen ja keskittyä rullailemaan ”sopivaa” vauhtia muista huolimatta. Yleensä hyydyn muutenkin lopussa, joten maltillinen alku ei ollut välttämättä ollenkaan huono idea, vaikka parhaimmat peesijonot sai nyt unohtaa.

Ekan 15km ajelin parin miehen perässä, joiden vauhti tasaisella oli ihan ok, mutta jokaisessa kaarteessa + ala- ja ylämäessä vauhti pysähtyi melkein täysin. Itse tunsin reitin jo viime vuodelta joten tiesin, ettei koko reitillä ollut juuri ajotaitoja testaavia osuuksia, vaan pehmeät laskutkin sai päästellä ihan rentoa kovaa. Tänä vuonna pohja oli kosteammassa kunnossa, joten kaikkein hiekkaisimmatkin kohdat olivat ihan ajettavia.

Ekat 15km herättelin siis kroppaa ja keuhkoja ja yritin olla masentumatta siitä, että välillä ohi meni kaikennäköistä porukkaa. Eka tieosuus aukesi pian ekan huollon jälkeen. Tiepätkällä viime vuoden ”katkerat” muistot (ei sekuntiakaan peesiä) tulivat yhtäkkiä mieleen, ja siinä päätin että tässä kisassa hyödynnän peesit aina kun mahdollista. Niimpä lyöttäydyin parin miehen kantaan ja painelin lyhyen pätkän tuulen suojassa ja tasailin sykettä. Pian päästiin kipuamaan ensimmäisen kerran harjun päälle. Pieni pätkä piti taluttaa kun kävelyjonon ohikaan ei päässyt. Toisen kerran harjulle noustiin Jämillä olleen toisen huollon jälkeen.

Vauhti toisen harjunousun jälkeen oli niin jäätävää ettei kuvaaja osunut tämän paremmin.. ;)
Kuva: Onevision.fi

Vauhti oli tasaista, ja ainakin vielä näytti että alle 4h ajassa oltiin. Kisan puolivälissä, sähkölinjaa seurannella polkupätkällä havahduin ihmettelemään, kuinka toistaiseksi reitillä ei ollut vielä yhtään hiekkatietä. Reitti oli muutenkin paljon vaihtelevampi kuin muistin. Viime vuonna olin ihan puhki jo 40km kohdalla, joten ilmeisesti muistot ikuisuuksia kestäneiltä tuulisilta tieosuuksilta olivat vähän liitoiteltuja.

Etenin tasaista vauhtia suurin piirtein samojen jamppojen kanssa, välillä edessä, välillä takana. Vointi oli ihan hyvä ja reiskatkin jaksoivat ihan hyvin. Viimeisen tunnin aikana taisin jäädä hyödyntämään vähän liian hitaita selkiä. Mietin kokoajan lähtisikö ohi, mutta en uskaltanut vielä. Vilkuilin kuitenkin samalla kelloa. Vieläkö ehtisi alle nelosen maaliin?

5km ennen maalia päätin että ehtii ehtii. Kiristin vähän tahtia ja miehet jäivät. Lopun pyöritin itsekseni. Tiesin että lopussa oli enää vain yksi pieni nousu. Sykemittari näytti muistaakseni 3.54 kilsa ennen maalia, joten tiesin että ehtisin. Loppuaika oli lopulta 3.56.56. Huonosta valmistautumisesta huolimatta aika parani viime vuodesta n. 20min. Uskaltaisiko julistaa olevansa paremmassa kunnossa..? :) Viime vuonna olin huonommalla ajalla yhdeksäs, nyt siis 27., joten taso oli tänä vuonna selvästi kovempi ja hyvä niin.

Kokonaisuutena reitti oli vauhdikas ja vaihtelevampi kuin viime vuodesta muistin. Minulle sopisi ehkä vieläkin vaihtelevampi ja teknisempi reitti, mutta kiva kisa ja kuuma kelikään ei ollut niin raskas kuin pelkäsin. Positiivista oli myös se, että ajoasento ja tekniikka pysyi kasassa aika hyvin koko kisan. Reiskat säästyi ylitöiltä, selkä ei kipeytynyt ollenkaan ja habatkaan ei krampanneet niin kuin viime vuonna.. :)

Kahden lajin jälkeen sijoitus triplassa on 11. Reilun kuukauden päästä sitten juoksennellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti